Auli Leskinen: Petojen aika

Petojen aika kuvaa Chileä diktatuurin aikana. Kenraali Augusto Pinochetin sotilasvallankaappauksesta vuonna 1973 alkaneena ajanjaksona Chilessä kuoli tai ”katosi” tuhansia ihmisiä. Pinochetin joukot vainosivat vasemmistolaisia tai muutoin mielipiteiltään epäilyttäviksi luokiteltuja.

petojen-aika

Romaani kertoo Rojasin perheestä, joka tukee vasemmistolaista presidenttiä Salvador Allendea, jonka Pinochet joukkoineen syöksee vallasta. Vallankaappauksen jälkeen perheen isä vangitaan, vanhempi poika Ramón pakenee, ja tytär Cristina jää elämään äitinsä ja nuoremman veljensä kanssa. Cristinan rakastettu Michel joutuu sotilaaksi vankileirille. Cristina liittyy vastarintaliikkeeseen ja pian hänetkin vangitaan.

Romaani kuvaa tarkasti, mutta mässäilemättä Cristinan vankeudessa kokemaa kidutusta, raiskauksia ja väkivaltaa.

”Olin elänyt yhdeksäntoista en enää kovin viatonta ja iloista kevättä. Jos Jumala loi minut leikkimään, se yö oli leikkien loppu.”

Tarinaa kerrotaan usean eri kertojan kautta. Cristina Rojas on eräänlainen päähenkilö. Välillä kertojana on hänen veljensä Ramón, välillä sulhanen Michel. Vaikka tarina on fiktiivinen, sen taustalla on todellinen historian henkilö, nuori sotilas Michel Nash, joka katosi sotilasdiktatuurin aikana. Hänen perheensä nosti myöhemmin ensimmäisenä syytteen Pinochetin vallankaappauksen aikaisista rikoksista. Leskinen on romaaniaan varten haastatellut Nashin perhettä.

Petojen aika kertoo niistä, jotka jäävät henkiin ja joiden tehtävänä on selviytyä ja pitää huolta siitä, ettei menetettyjä unohdeta. Se kuvaa myös syyllisyyden tuntoja. Syyllisyyttä omasta selviytymisestä ja toisaalta niistä keinoista, jotka ovat tehneet hengissä selviämisen mahdolliseksi.

”Anita ja minä elimme kuolleillemme niin vahvasti että elävät hävisivät ne pidot. Diktatuuri oli yrittänyt kadottaa kadonneet, mutta se onnistui huonosti, me pidimme siitä huolen.”

Romaani on Leskisen esikoisteos. Hän tuntee hyvin Chilen historiaan ja nykyisyyttä asuttuaan maassa vuosia. Kirjan taustalla on paljon tutkimustyötä, jota myös toimittajana työskennellyt Leskinen on vuosien ajan tehnyt.

Romaanin kieli on korutonta, toteavaakin, mutta luontevaa ja kaunista. Ajanjaksosta, joka tuhosi niin monen ihmisen elämän, täytyy kertoa. Leskinen ei kuitenkaan pyri vain järkyttämään. Kirja ei myöskään ole sankaritarina eloonjääneistä, vaan pikemminkin muistutus siitä, että hengissä selviäminen ei vielä tarkoita selviytymistä tai tarinan päättymistä, vaan pikemminkin uuden tarinan alkua. Cristinan kautta romaani kuvaakin koskettavasti niitä ristiriitaisia tunteita, joita omaan selviytymiseen ja järkyttävistä tapahtumista toipumiseen liittyy.

”Istuimme hiljaa. Tunsin itseni vahvaksi. Nousin ensin.”

Lukukokemuksena Leskisen teos on mieleenpainuva. Kerrontaa on sävytetty lukuisilla espanjankielisillä tekstipätkillä. Useat virkkeet ja jopa kappaleet on tekstissä kirjoitettu ensin espanjaksi ja heti perään suomeksi. Jäin toisinaan pohtimaan näiden espanjankielisten tekstipätkien merkitystä tarinan kannalta. Alkuperäiskielen, tai sen kieliympäristön, mihin tarina sijoittuu, käyttäminen toki luo autenttisuuden tunnelmaa, mutta en ole varma antavatko ne muutoin erityisesti espanjaa taitamattomalle lukijalle paljon. Ellei sitten taustalla ole ollut vain halu paikantaa tarina juurilleen.

Auli Leskinen: Petojen aika
WSOY, 2013

331 s.
Kansi: Timo Kelaranta ja Martti Ruokonen, (päällyksen kuva Michel Nashin perheen arkistosta)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s