Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Kun kiltti ja sopeutuvainen nuori nainen suuntaa huomion vaihteeksi itseensä ja ottaa suunnan kohti elämää, tulee vauhdikasta jälkeä. Riikka Pulkkinen tunnetaan pohdiskelevista, raskaitakin aiheita käsittelevistä romaaneista. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ei ainakaan päällisin puolin yritä olla sellainen.

Pääosassa on koulupsykologina työskentelevä, alle kolmikymppinen Iiris Lempivaara, joka nimensä mukaisesti tanssahtelee rakkauden kaipuun ja toisaalta sen uhan välimaastossa. Iiris tulee yllättäen pitkäaikaisen poikaystävänsä Aleksin jättämäksi. Alkujärkytyksestä toivuttuaan Iiris ei kuitenkaan jää tuleen makaamaan vaan lähtee kohti (mies)seikkailuja ja siinä samalla etsiskelemään vähän itseään. Saippuasarjoista ja self help-oppaista omaksuttujen metodien avulla hän opettelee elämään itselleen ja sanomaan ”kyllän” lisäksi myös välillä ”ei”. Mukana matkalla ovat ainakin sisko, liuta ystäviä, naapurin ikääntynyt Marja-Liisa (joka on yksi hauskimmista kirjan sivuhenkilöistä) sekä erinäisiä miestuttavuuksia. Luvassa on ainakin paljon skumppaa, suklaata, keittiöpsykologiaa ja tanssimista.

Lempivaara

”Jos on kuunnellut kahdeksankymmentä viisi vuotta toisten murheita, kantanut hiljaa huoliaan ja toistanut mielessään loitsuja varjellakseen maailmaa pahoilta tapahtumilta, saattaa tulla mieleen hiukan tanssahdella. Vakuutan teille, että kiltit tytöt kautta kaupunkien elättelevät tällaisia suunnitelmia.”

Rakkaudessa pettyneen naisen emansipoitumistarina siis – ainakin pääosin. Iiris Lempivaaran tarina julkaisiin alunperin Kauneus ja Terveys -lehdessä jatkokertomuksena. Se onkin tyyliltään lyhyistä kohtauksista koostuva, kevyitä suupaloja tarjoava kirjanen. Kepeän, pastissimaisen emansipoitumistarinan kertojana Pulkkinen onnistuukin melko hyvin. Kliseet shamppanjasta ja suklaasta pettyneiden naisten pelastajina kestää, kun teksti muuten on nokkelaa ja hauskaa.

”Tällainen minä olen. Olen vatien ojentelija, olen oksennusten luuttuaja. Ihmiset voi jakaa ryhmiin sillä perusteella, siivoavatko he oksennukset vai eivät. Minä siivoan.”

Läpileikkaavana teemana tarinassa toimii kiltin tytön heittäytyminen hillittömäksi, mikä lienee samaistuttava haave monelle lukijalle. Teemaa alleviivataan kuitenkin vähän liiaksikin. Säröä kevyeen otteeseen tuovat hetkittäiset, mukasyvällisiltä kalskahtavat kliseet, kuten iänikuinen ”alttius”, joka sanana tuntuu olevan Pulkkisen suosiossa.

”Mutta ehkä kaikki kohdunsisäinen alttiuteni oli suunnattu kenkiin ja suklaaseen ja afrikkalaisiin rumpurytmeihin, sillä organisointikykyni on muovailuvahapallon tasoa ja kodinhoitohalukkuuteni kuin laiskalla kissalla.”

Kirja ei siis täysin heittäydy ”chick-lit-parodiaan”, vaikka ensin vähän niin lupailee. Toisaalta, kokonaisuutena tarina tuntuu mukailevan otsikkoaan: levotonta hyppelyä vähän painavalla vivahteella.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #17 (kirjassa juhlitaan).

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
2014, Otava
174s.
Kansi: Sanna Mander

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s