Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Viime vuonna menehtyneen Harper Leen toisella ja viimeiseksi jääneellä romaanilla on mielenkiintoinen syntytarina. Yhdysvaltalainen Lee voitti ensimmäisellä julkaistulla teoksellaan Kuin surmaisi satakielen Pulitzer-palkinnon ja kirjan povattiin jäävän kirjailijan ainoaksi. Vuonna 2014 löydettiin kuitenkin kadonneeksi luultu käsikirjoitus, joka oli alunperin kirjoitettu jo 1950-luvulla. On epäilty, että onko Harper Lee todella kirjoittanut kirjan. Onpa jopa vihjailtu, että pöytälaatikoista saattaisi löytyä lisää tarinoita.

Kaikki taivaan linnut jatkaa Kuin surmaisi satakielen -romaanin tarinaa, vaikka kertoman mukaan Lee kirjoitti sen ennen menestysromaaniaan. Kuin surmaisi satakielen -romaanin pääosassa on nuori Scout-tyttö, joka asuu alabamalaisessa, kuvitteellisessa Maycombin kylässä veljensä Jemin ja asianajaja-isänsä Atticus Finchin kanssa. Kun pikkukaupunkia koettelee rotukysymykseksi kärjistyvä raiskausoikeudenkäynti, oikeamielinen valkoinen Atticus-isä asettuu puolustamaan syytöntä mustaa miestä, joka on kyläläisten puolesta jo tuomittu syylliseksi.

Harper Lee

Kaikki taivaan linnut -romaanissa Scout (tässä romaanissa pääosin oikella, Jean Louise Finch -nimellään esiintyvänä) palaa parinkymmenen vuoden päästä kotiseudulleen aikuisena naisena, asuttuaan vuosia New Yorkissa, amerikkalaisittain kulttuurisen moninaisuuden kehdossa. Siinä missä Jean Louise on kasvanut tiedostavaksi nuoreksi naiseksi, kotiseudulla on menty pari askelta taaksepäin. Atticus-isä ja monet muut läheiset ihmiset ovat liittyneet kansalaisneuvostoon, joka ajaa valkoisten asiaa mustien oikeuksien kustannuksella. Jean Louise joutuu törmäyskurssille lapsuuden ihanteiden ja ihailun kohteidensa kanssa. Kuin surmaisi satakielessä lähes pyhimykseksi nostettu Atticus-isä näyttäytyy Kaikki taivaan linnut -kirjassa takkinsa kääntäneenä, vähän katkeroituneena miehenä, joka on lyöttäytynyt yhteen kylän rasistien kanssa polkemaan mustien kansalaisoikeuksia.

Jos Kuin surmaisi satakielen kertoi lapsuuden ihanteista, oikeamielisyydestä ja unelmista, lyö Kaikki taivaan linnut vasten kasvoja aikuisuuden, kyynisyyden ja rasismin voimalla.

Jos hänellä olisi ollut sellaista näkemystä, jos hän olisi päässyt yli oman, valikoituneen ja tarkasti rajatun maailmansa, hän olisi ehkä tajunnut, että hän oli koko ikänsä kärsinyt näköhäiriöstä, joka oli jäänyt huomaamatta ja hoitamatta sekä häneltä itseltään että hänen läheisiltään: hän oli syntynyt värisokeaksi.”

Romaani onkin paitsi kuvaus aikansa Yhdysvaltojen rasistisesta todellisuudesta ja poliittisesta tilanteesta, myös tarina lapsuuden loppumisesta. Teemaa lähestytään ehkä hieman liiankin alleviivaavasti. Jean Louisen kirkasotsainen lapsuudenusko hyvyyteen ja tasa-arvoon näyttäytyy välillä hieman naivistisena. Kerronnallisesti tarinassa on tyhjäkäyntiä ja toistoa.

Teos herätti jonkinverran keskustelua ilmestyttyään myös Suomessa. Kirjassa rasistien kielenkäyttöä ei ole siloteltu, eikä suomennostakaan ole (tietenkään) lähdetty sensuroimaan.

Kuin surmaisi satakielen toimii erinomaisesti itsenäisenä romaanina. Kaikki taivaan linnut mielestäni ei, vaan kehotan lukaisemaan ensin Harper Leen esikoisen. Mielenkiintoisinta kirjakaksikossa kun kuitenkin on juuri se jännite, joka syntyy Scoutin lapsuuden ihanteiden ja niiden murenemisen välille.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #34 (keskustelua herättänyt kirja).

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Go Set a Watchman
Suom. Kristiina Drews
2015, Gummerus
286s.
Kansi: Jenni Noponen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s