Tomi Kontio, Elina Warsta: Koira nimeltään kissa

Olen viimeisen noin parin vuoden aikana lukenut enemmän lastenkirjoja kuin niin sanottuja aikuistenkirjoja. Siksi lienee sallittua arvioida lukuhaasteen innoittamana myös yksi lastenkirja.

Lastenkirjat ovat mielenkiintoinen kirjallisuuden lajinsa. Niiden kiinnostavuus aikuiselle vaihtelee mielestäni paljon. Usein – toki ymmärrettävistä syistä – juoni on niin yksinkertainen, että aikuinen meinaa tylsistyä. Joissain lastenkirjoissa puolestaan fantasiamaailma on niin huikea, ettei sen perässä meinaa pysyä ollenkaan. Tällaisissa kirjoissa tarina usein hyppelehtii kuin superpallo suljetussa tilassa, ja kaikki tuntuu olevan mahdollista. Oma, omituinen kategoriansa ovat tarinat, joissa ei tunnu olevan minkään sortin draaman kaarta. Näissä usein lopputulos on kuin stand-up-vitsi ilman punchlinea. Kokemukseni mukaan lastenkirjoissa tekstiä useammin mieleen jääkin kuvitus.

Toisinaan kohdalle osuu lastenkirjahelmiä, joissa niin teksti kuin kuvitus uppoaa myös aikuiseen. Näissä kirjoissa on usein toimiva tarina, joka uskaltaa yllättää, persoonallisia hahmoja ja kaunis kuvitus. Tällainen on Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Koira nimeltä kissa.

Koira nimeltä kissa

Tarina on viehättävä. Siinä sekarotuinen, orpo koira haluaa olla kissa, koska kissat ovat itsenäisiä pärjääjiä. Emonsa jätettyä pentunsa oman onnensa nojaan, koiranuorukainen ajautuu Helsinkiin.

Minä ajattelin, mitä on olla itsenäinen, mutta löysin vain yksinäisyyttä.”

Koira ajautuu seikkailuihin pääkaupungin eri osissa aina Kontulasta Punavuoreen. Yksinäinen vaeltaja löytää kaupungista ystävän niin ikään maailman murjomasta laitapuolen kulkijasta, Näädästä.

Kontion kerronta soljuu rytmikkäästi, mutta lapsillekin uppoavan simppelisti. Aikuinen löytää rivien välistä oivalluksia. Teemat – yksinäisyys, ystävyys, toivo – ovat isoja, mutta niiden käsittely ei, vaan teksti on samaistuttava niin pienelle kuin isommallekin lukijalle. Jos tarinassa onkin sanomaa, se ujutetaan tekstiin pikemminkin toteavasti kuin paasaavasti.

’Tämä on Punavuori’, Näätä sanoi, kun seisoimme korkeatornisen kirkon vieressä. ’Täällä asuu rikkaita ihmisiä. Mutta ei se ole heidän vikansa.’”

Elina Warstan piirrosjälki on kaunista ja mielikuvituksellista. Myös taittoa on mietitty. Lapsilukija hyppää aina mielellään aukeamalle, jossa kirja pitääkin yllättäen kääntää pystyyn. Myös kuvakulmat ihastuttavat. Niin teksti kuin kuvatkin henkivät mielikuvitusta ja mahdollisuuksia.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #18 (lastenkirja).

Tomi Kontio, Elina Warsta: Koira nimeltä Kissa
2015, Teos
32s.
Kansi: Elina Warsta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s