Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Viisikymppisen runoilijan ja kirjallisuuden opettajan Mia Fredricksenin maailma keikahtaa sijoiltaan, kun aviomies Boris yhtäkkiä ilmoittaa tarvitsevansa avioliitosta taukoa, ”paussin”. Paussin syynä on työpaikkaromanssi nuoremman kollegan kanssa, mikä ei varsinaisesti auta tilannetta. Mia saa hermoromahduksen ja asettuu toipumaan järkytyksestä lapsuudenmaisemiinsa, Bondenin pikkukylään Minnesotaan, lähelle äitiään.

Siellä alkaa toipuminen, ja pikkuhiljaa Mia alkaa nähdä elämässä taas värejä. Tässä apuna ovat Bondenin kylän naiset. Mia tutustuu äitinsä ikääntyviin ystäviin, jotka elelevät palvelutalossa ja lukevat Jane Austenia lukupiirissä. Naapurin nuori äiti Lola hoivaa pieniä lapsiaan ja ilkeää aviomiestään. Mia vetää myös nuorille tytöille suunnattua runotyöpajaa. Kurssilla paljastuu kiusaamistapaus, josta kehkeytyy opinpaikka niin Mialle kuin kurssin tytöille.

Hustvedt

Hustvedtin romaanissa päähenkilöitä ovat naiset, eri ikäisinä, -näköisinä ja -kokosina. Epätäydellisinä, hysteerisinä, älykkäinä, pohdiskelevina, sädehtivinä, surkeina, vahvoina ja avuttomina. Romaanista välittyy vahva ”sisarellisuus”, eräänlainen myyttinen naisten välinen yhteys. Samanaikaisesti kuitenkin esimerkiksi kiusaustapauksen kautta tuodaan esille tyttöjen välistä kateutta ja nuoruuden ystävyyssuhteiden herkkää dynamiikkaa.

Miehet ovat romaanissa taka-alalla, kuten nimikin antaa ymmärtää. Boris – katuvaisenakin – jää sivuosaan ja esiintyy romaanissa vain viestien välityksellä. Mian perheestä tarinaan kuuluu myös tytär Daisy, joka jää kuitenkin melko ulkokohtaiseksi hahmoksi.

Kesä ilman miehiä on mielenkiintoinen tapaus. En ole lukenut aiemmin Hustvedtin kirjoja, joten en tiedä edustaako romaani kirjailijan tyyliä. Kesä ilman miehiä on kepeää ja syvällistä sekoitteleva, eräänlainen älykkömäinen chick lit -romaani. Kirja vilisee filosofisia ja kirjallisuushistoriasta ammentavia viittauksia. Hustvedtin kirjoitustyyli on älykkömäinen, mikä ei kuitenkaan tee lukemisesta kovin raskasta. Mian matkassa kulkee kuin laineilla kevyesti kelluen. Ajoittain vähän liiankin ”tajunnanvirtamaisesti”, eikä tarinasta saa aina otetta.

Hustvedtin romaanista erottuu useitakin teemoja. Itselleni mieleen jäivät ainakin lohdulliset ajatukset ihmisen inhimillisyydestä ja erehtyväisyydestä.

Vailla yksityisyyden suojaa ja huomattavan kaukaa nähtyinä me kaikki olemme naurettavia tyyppejä, koomisia pellejä jotka suoriutuvat elämästään jotenkuten ja saavat aikaan melkoista sotkua, mutta lähempää katsottuna naurettavuus äkkiä muuttuukin alhaiseksi tai traagiseksi tai vain surulliseksi. Sillä ei ole väliä onko sattunut juuttumaan johonkin Bondenin kaltaiseen pysähtyneeseen pikkukaupunkiin vai vaeltaako pitkin Champs-Élyséesiä.”

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #37 (kirjan nimi viittaa vuodenaikaan).

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
The Summer without Men
Suom. Kristiina Rikman
2011, Otava
232s.
Kansi: Katja Kaskeala (suunnittelu), Marjo Tynkkynen (kuva)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s