Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

Virpi Hämeen-Anttila lienee Suomen tuotteiliampia kirjailijoita. Häneltä näyttäisi ilmestyvän vähintään yksi kirja vuodessa. Hämeen-Anttila on kattavan listan romaaneja, joihin lukeutuu myös tämä sisäasiainministeriön amatöörisalapoliisista kertova Karl Axel Björk -sarja. 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvan dekkarisarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2013. Kuka kuolleista palaa on sarjan kolmas osa.

Rikostutkinnan kohteena on tällä kertaa tuhopolttojen sarja, joka on iskenyt Helsinkiin. Viimeisimmässä, laivanvarustamoon kohdennetussa pyromaanin iskussa myös kuolee ihminen, mikä saa Björkin kollegoineen entistä valppaammin rikollisen jäljille. Uhriksi epäillään varustamon konttoripäällikkö Juveliusta, mutta juoni on mutkikkaampi ja uhrinkaan henkilöllisyys ei ole aivan selkeä. Tutkimukset johdattavat Björkin jälleen rikollisten kintereilleja ja vanhan vihollisen perässä myös Helsingin alamaailmaan. Ihan ilman vastoinkäymisiä ja vaaratilanteita se ei käy.

Björkin salapoliisiseikkailujen rinnalla sivutaan hänen romanttista elämäänsä. Edellisessä sarjan kirjassa valotettiin suhdetta venäläistaustaiseen Katjaan, joka näyttäytyi Björkin todellisena intohimojen kohteena. Nyt Björkiä askarruttaa mahdollinen orastava suhde pikkuserkkunsa Lisbetin kanssa.

Hämeen-Anttilan romaanien tunnusmerkkinä on aina huolellisesti tehty taustatyö. Niin nytkin. Björk-romaaneissa tavoitellaan autenttista historian Helsinkiä aina kieltä ja miljöökuvausta myöten. Kirjasarjan sisäkansiin on piirretty Helsingin kartta 1900-luvun alusta aina silloisia kadunnimiä myöten, eikä Häneen-Anttilan pedanttiuden tietäen niiden aitoutta tarvinne epäillä. Björk kollegoineen seikkailee esimerkiksi Vilhelmsperin kujilla, Fredriksperinkadulla ja Söörnäisissä.

Kadunnimien lisäksi autenttisuutta havitellaan ujuttamalla kerrontaan vanhahtavaa sanastoa. Kulkeminen taittuu promeneeraamalla tai automobiililla. Onpahan lemmiskelyssä käytössä jopa ”gummista valmistetut suojat”. Stadin slangia väännetään joissain kohdin niin ettei paljasjalkainen helsinkiläinenkään ymmärrä. Jossain määrin aitouteen pyrkiminen hieman särähtää korvaan sanaston kohdalla. Päähenkilöiden suussa ajanmukainen sanasto kuulostaa luontevalta, mutta kaikkitietävän kertojan äänenä aina ei.

Vaikka kerronta pääosin keskittyy perinteisen dekkarin tapaan rikosjuonen ympärille, on romaanissa vahvasti läsnä myös todelliset historialliset tapahtumat. Tällä kertaa eletään keskellä suojaluskuntakriisiä. Lisäksi Helsinkiä ”vaivaa” kasvava prostituutio. Teemoja taustoitetaan romaanin lopussa tiiviillä tietopaketeilla.

Tämän kirjan osalta itse rikosjuoni ei minua aivan pitänyt hyppysissään, joten mielenkiintoisempaa antia oli historiallinen miljöökuvaus ja sisäpoliittiset kiemurat, joiden soisi limittäytyvän vahvemmin myös kirjasarjan rikosjuoniin.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #50 (kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja).

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa
2016, Otava
347s.
Kansi: Timo Mänttäri, kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Ivan Timiriasew

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s