Sofi Oksanen: Norma

Mikä on ihmisen – erityisesti naisen – arvo ja mitä kaikkea ihmisestä voi myydä, ja kuka siitä hyötyy? Muun muassa tätä kysytään Sofi Oksasen viimeisimmässä romaanissa.

Teoksen pääosassa on Norma Rossi, jolla on erikoislaatuinen lahja – tai kirous. Hänen hiuksensa kasvavat metrin päivässä. Lisäksi hänellä on kyky nähdä tulevaan ja aistia asioita, kyky, joka sekin on jollain tapaa hiusten ansiota.

Oksasen viimeisin romaani lähtee liikkeelle Norman äidin hautajaisista, joiden myötä Norma alkaa selvittää Anita-äidin itsemurhalta näyttävää kuolemaa. Äidiltä jälkeenjääneiden videonauhojen avulla Norma alkaa purkaa vyyhtiä, jonka myötä äidin salaisuudet alkavat aueta. Ennen kuolemaansa äiti työskenteli Max Lambert-nimisen miehen omistamassa kalliolaisessa kampaamossa, Tukkataika nimeltään. Samalla hän oli sekaantunut Lambertin suvun hämärähommiin, joihin kuuluu hiusbisneksen lisäksi myös ihmiskauppaa. Näillä markkinoilla uhreina ovat naiset ja naisten kehot – oli sitten kyse hiusten tai vaikkapa kohdun myymisestä.

Lambertit ovat suuruudenhulluja, he haluavat koko maailman ja he ovat valinneet ristiretkelleen oikeat alat. Se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään, hallitsee myös miehiä. Se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius- ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkaansa.”

Norman selvittäessä äitinsä kohtaloa hän joutuu itsekin vedetyksi mukaan mafiaperheen juonitteluihin ja samalla matkalle selvittämään myös omaa historiaansa.

Oksasen tuotannosta Norma kiinnosti minua eniten, mutta yllättäen jätti lopulta mieleen vähiten. Romaani on toisaalta hyvinkin perinteinen rikosromaani, toisaalta sen teemat naisten kehoja riistävästä vallasta ja kauneusbisneksen raadollisuudesta ovat raskaita. Romaani pohtii, mikä on ihmisen – erityisesti naisen – arvo, mutta ei pohdinnoissaan laskeudu kovin syvälle. Hyppäys hiusbisneksestä kohdunvuokraukseen on iso, mutta yhdistävä nimittäjä – naisen kehon hyödyntäminen ja myyminen – on sinänsä looginen.

Norman kykyjen ja vähän suvun naisten historiankin myötä tarinaan sekoitetaan maagisia elementtejä. Silti romaani jäi mieleen ennen muuta hieman poukkoilevana rikosromaanina. Aiemmin mielestäni myös kielellisesti ansioitunut Oksanen ei Norman kerronnassa loista, vaan heti ensisivuilta teksti on hieman töksähtelevää.

Anne Kursun ja Toni Härkösen kansitaide ansaitsee erityiskiitoksen.

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

Sofi Oksanen: Norma
2015, Like Kustannus
304s.
Kansi: Anne Kursu ja Toni Härkönen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s