Rafik Schami: Damaskoksen rakastavaiset

Syyria on ollut viime vuosina paljon esillä suomalaisessa mediassa sotauutisten ja pakolaisliikehdintöjen vuoksi. Saksassa asuvan, syyrialaissyntyisen Rafik Schamin sukukronikka Damaskoksen rakastavaiset tarjoaa maahan hieman toisenlaisen näkökulman.

Tarinan keskiössä on rakkaustarina, jonka nuoripari, Farid Mustaq ja Rana Šahin, edustaa kahta, toisilleen vihoittelevaa sukua. Romanssia ei katsota kummankaan suvun puolelta hyvällä. Riitojen taustalla eivät ole niinkään uskonerot – molemmat ovat kristittyjä – vaan pitkälle historiaan ulottuvat kaunat, riidat ja valtataistelut. Näitä taisteluita kuvataan tässä massiivisessa sukukronikassa lähes 900 sivun verran.

Tarina lähtee liikkeelle rikoksesta, salaisen poliisin edustajan murhasta, 1960-luvun lopulla. Sivu sivulta Schami kuorii auki kahden suvun tarinat ja tragediat sukulainen kerrallaan, seksiä ja väkivaltaa kaihtamatta. Schami on jaotellut tarinansa päälukuihin sekä lyhyiksi, muutaman sivun pituisiksi alaluvuiksi. Luvuissa käydään läpi sukujen jäsenten kohtaloita, toisinaan hyvinkin lyhyesti ja kompaktisti. Toisinaan viipyillään pitkään vaikkapa Faridin vankeuskokemuksissa. Yli 300 pikkulukua muodostavat lopulta mosaiikkimaisen kokonaisuuden, kuten kirjailija loppusanoissaan kertoo.

Kun Farid myöhemmin pohti, milloin hänen lapsuutensa oli oikeastaan loppunut, hän tuli siihen tulokseen, että sen täytyi olla keväällä 1953. Silloin hän oppi, että Arabiassa akkaus riippui pikemminkin henkilöllisyyspapereissa olevista tiedoista kuin sydämessä vallitsevasta tunteesta. Ja että sen tietävät vain aikuiset.”

Paksu opus ei ihan kokoajan jaksa pitää mielenkiintoa yllä ja paikoin huomasin vaipuvani omiin ajatuksiin lukiessani. Henkilökavalkadi on mittava, henkilöitä on yhteensä useita kymmeniä. Henkilöarsenaalin selkeyttämiseksi kirjan alusta ja lopusta löytyvät myös molempien sukujen sukupuut, jotka auttavat jonkin verran pysymään kärryillä, kuka kukin henkilö milloinkin on. Parisataa ensimmäistä sivua huomasin pikemminkin odottavani, että koska varsinainen tarina, kirjan takakannessakin mainittu Faridin ja Ranan rakkaustarina alkaa. Ranan ja Faridin rakkaustarina uhkaakin toisinaan jäädä muiden tarinoiden jalkoihin.

’Minä päihitän ne kaikki’, hän totesi lopulta. Claire ei ymmärtänyt sanojen merkitystä, mutta myöhemmin hän väitti aina, että sinä yönä Elias menetti naurunsa ja kepeän käyntinsä. ’Miksi?’ kysyi Claire, ’ miksi vihollisemme muovaavat meitä enemmän kuin ystävämme?'”

Ajallisesti tarina kulkee aina pitkälti 1800-luvulta 1960-luvulle. Se valottaa myös Syyrian poliittista historiaa ja päähenkilöiden elämää niiden pyörteissä. Diktatuurit ja poliittiset liikehdinnät heijastuvat myös päähenkilöiden polkuihin, mikä tuo oman mielenkiintoisen lisänsä tarinaan. Schami kuitenkin itsekin korostaa kirjoittavansa fiktiota ja ainakin osin historiallisten tapahtumien todenperäisyys venyy.

Tarina välittää suuria tunteita ja kerronta äityy paikoitellen melodramaattiseksikin. Vaikka pääosassa on Ranan ja Faridin rakkaustarina, heijastuu tarinasta myös kirjailijan rakkaus Damaskokseen ja Syyriaan yleisemminkin. Kaupunkilaiselämää Damaskoksessa kuvataan värikkäästi ja haikeudella.

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä).

Rafik Schami: Damaskoksen rakastavaiset
Die dunkle Seite der Liebe
Suom. Raija Nylander
2012, Bazar Kustannus
892s.
Kansi: Alen Grujic

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s