Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Appelsiinilehdon pääosassa on erityissairaanhoitaja Sini Aho-Rabbo, joka on lähtenyt avustustehtäviin Palestiinalaisalueille. Aiemmin vaativissa olosuhteissa muun uassa Afganistanissa ja Darfurissa työskennellyt Sini on kovaksikeitetty, mutta raskas työ ajoittain epätoivoisissa olosuhteissa kuluttaa myös Siniä, erityisesti henkisesti. Kun sota Gazassa puhkeaa, Sini lähtee alueelle auttamaan. Olosuhteet sodan runtelemalla alueella ovat vaativat, eikä riittäviä varusteita hoitoon tunnu olevan. Sini pistää omassa auttamishalussaan likoon myös oman terveytensä ja jaksamisensa.

Toisaalla on Palestiinasta Suomeen, Karjaan kautta Helsinkiin pakolaiseksi ja taksikuskiksi päätynyt Fuad. Vaimonsa Leilan kanssa elävä Fuad on Sinin ystävä, joka seurailee ystävänsä matkaa Palestiinassa sähköpostien välityksellä. Kirja on jaoteltu kolmeen osaan, joista viimeisen kertojana on Fuad. Kirja oikeastaan tuntuu käynnistyvän kunnolla vasta kolmannessa osassa. Fuadin kertojanääni tuntuu antavan vauhtia paitsi juonelle myös kerronnalle. Samaan aikaan kun Sini tekee kaikkensa auttaakseen hädänalaisia Palestiinassa, Fuad on turvassa Suomessa, mutta ikävöi ristiriitaisin tuntein myös lähtömaataan. Kun Sini katoaa Palestiinassa, Fuad alkaa lähtee etsimään tätä Sinin äidin pyynnöstä, ja joutuu samalla kohtaamaan menneisyytensä ja pohtimaan suhdettaan kotimaahansa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2008. Välillä hypellään myös 1980-luvun Beirutiin ja valotetaan Sinin taustoja.

Kirja pelaa vastakkaisuuksilla. Sini on sinänsä perin tavallinen suomalaisnainen, joka työskentelee vieraalla maaperällä ja toisten auttamisen intohimolla. Samanaikaisesti kotona huolehtii uhkakuvia kaikesta vieraasta maailaileva äiti. Toisaalta on Fuadin todellisuus turvallisessa Suomessa, mutta kaukana omasta historiasta ja menneisyydestä.

Kirja on ajankohtainen ja tervetullut puheenvuoro pakolaisuudesta ja kärsimyksestä konflikteissa. Samalla sitä vaivaa erityisesti päähenkilön ”hyväntekijäsyndrooma”. Sinin pyyteetöntä auttamishalua alleviivataan ja hänestä rakentuu jopa pyhimysmäinen hahmo, joka on valmis uhraamaan kaikkensa hädänalaisten auttamiseksi. Ihmisenä Sini jää kaikesta huolimatta etäseksi. Lihallisempi on Fuad, jolle on annettu Siniä enemmän ristiriitaisia tunteita ja särmää. Juoni vetää parhaiten kolmannessa osiossa, mutta erityisesti Sinin katoamiseen liittyvä tapahtumasarja jää epämääräiseksi.

Helminen on työskennellyt useissa avustusjärjestöissä ja tuntee Palestiinansa. Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin todellisuutta tuodaan esille kaunistelematta ja kantaaottavasti. Kertojan ääni on paikoitellen hieman opettavainen ja kieli selittävää. Lähi-itää ja kehitysyhteistyökysymyksiä tunteville romaani antanee paljon tarttumapintaa, mutta kaunokirjallisena teoksena olisin toivonut siltä enemmän.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #4 (maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertovat kirja).

Marjut Helminen: Appelsiinilehto
2016, Minerva Kustannus
283s.
Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s