Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Leena Lehtolaisen suositun dekkarisarjan pääosassa on ylikomisario Maria Kallio, perheellinen espoolainen poliisi, joka siirtyy tässä sarjan 11. osassa työskentelemään ”epätyypillisten rikosten” yksikköön.

Kallio on vastikään palannut Afganistanista, jossa hän on ollut EU-projektin puitteissa kouluttamassa paikallisia naispoliiseja. Afganistanissa koettu pommi-isku ja sen vaikutukset seuraavat Kalliota Suomeen asti.

Suomessa Kallio saa tutkittavakseen tapauksen, jossa kolme samassa tyttökerhossa käynyttä maahanmuuttajataustaista on kadonnut samoihin aikoihin. Samassa tyttökerhossa käy myös Kallion oma Iida-tytär, joten tapaus osuu lähelle. Kun neljäs nuori muslimityttö löytyy surmattuna, herää kysymys, liittyvätkö tapahtumat toisiinsa – siitäkin huolimatta, että tytöillä on tyttökerhoa lukuunottamatta hyvin erilaiset taustat: yksi on Bosniasta, yksi Sudanista ja yksi Afganistanista.

Kuten arvata saattaa, Lehtolainen sekoittaa juoneensa myös vieraanpelkoa ja rasismia. Epäilyksen alle joutuvat niin kadonneiden tyttöjen perheet kuin ystävätkin. Samaan aikaan tutkimuksia rasittavat rasistiset ennakkoluulot, eikä vähiten poliisin sisällä. Kallio joutuu selvittelemään kantaväestöön kuuluvien ja maahanmuuttajaperheiden välisiä yhteenottoja ja suitsimaan samalla myös kollegoidensa rasistisia purkauksia.

Lehtolainen osoittelee kirjallaan monikulttuuriseksi lyhyessä ajassa kasvanutta suomalaista yhteiskuntaa ja jännitteitä, joita ennakkoluulot ja kulttuurien yhteentörmäykset ovat nostattaneet. Se ei kuitenkaan juurikaan pyri purkamaan narratiivia, jonka mukaan maahanmuuttajat (jotka ensinnäkin niputetaan yhdeksi joukkioksi) ovat yhteiskunnan ulkopuolella kunnes todistavat voivansa olla osa sitä.

Yli kymmenen vuotta kestänyt yhteiselo vietnaminkiinalaisena pakolaisena Suomeen tulleen Anu Wang-Koivun kanssa oli näyttänyt Pekalle, millaista oli elää etnisen vähemmistön jäsenenä maassamme. Anu oli niin suomalainen kuin olla voi ja puhui täydellistä suomea ilman minkäänlaista vierasta korostusta, mutta toisinaan häntä puhuteltiin edelleen englanniksi tai kohdeltiin kuin vajaaälyistä.”

Kirja ikään kuin pyrkii kyseenalaistamaan maahanmuuttajiin liittyviä ennakkoluuloja mutta tulee samalla uusintaneeksi useita monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajiin liitettyjä kliseitä, vaikkapa kuvatessa maahanmuuttajaperheitä. Maahanmuuttajatytöt ovat kirjan keskiössä, mutta heille ei juuri anneta toimijuutta tai puheenvuoroa.

Lehtolaisen kirjasarjan kantava voima on päähenkilö Maria Kallio, josta on kasvanut vahva ja todentuntuinen dekkaripersoona.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #5 (kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman).

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
2010, Tammi
342s.
Kansi: Markko Taina / Kuva: Arabian Eye / Corbis / SKOY

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s