Paul Auster ja J. M. Coetzee kuuluvat kirjailijoihin, joilta olen pyrkinyt lukemaan lähes kaikki suomennokset. Tässä kirjassa arvostetut kirjailijat ovat lyöttäytyneet kirjeenvaihtoon keskenään.
Auster kirjoittelee kirjeitään New Yorkin Brooklynista. Coetzee pääosin faksejaan Australian Adelaidesta. Kirjeet käsittelevät laajalla skaalalla kirjoittajiensa mielenkiinnon aiheita, päivänpolitiikkaa ja kirjailijuuden iloja ja kiroja. Kirjailijat pallottelevat pieniä anekdootteja arkielämästä ja filosofisempia pohdiskeluja esimerkiksi päivän politiikasta ja kulttuurista.
”Lehdessä oli juttu, jossa ylistettiin yliopiston uutta kirjastoa, sen tietokoneasemia, lukukoppeja, seminaarihuoneita, työtiloja ja mitä kaikkea. Luin jutun ja varmuudeksi luin sen uudestaan. Sanaa kirja ei esiintynyt kertaakaan. Kirjastoa suunnitellessaan arkkitehdit olivat epäilemättä kysyneet neuvoa kirjastonhoitajilta, uuden polven kirjastonhoitajilta, jotka pitävät kirjoja vanhanaikaisina ja haaveilevat paperittomasta kirjastosta.”
Politiikasta kirjailijoita mietityttää erityisesti Israelin ja Palestiinan välinen konflikti, joka koskettaa molempia omalla tavallaan. Coetzee arvioi kiistaa oman nuoruutensa Etelä-Afrikassa apartheid-aikana viettäneen silmin.
Urheilu tuntuu yhdistävän ammatin lisäksi molempia kirjailijoita ja eri lajeista onkin ujutettu lähes joka väliin anekdootteja tai pohdintoja. Urheilulajit vaihtelevat aina jalkapallosta baseballiin ja tenniksestä nyrkkeilyyn.
Osansa saavat myös kulttuuripiirit ja oma ammattikunta. Kirjailijat pohtivat rolejaan kirjailijoina sekä suhdettaan kirjoittamiseen ja toisaalta yleisöön. Paljastavimmillaan kirjailijat näyttäytyvät kun puheeksi tulee omista kirjoista kirjoitetut kritiikit.
”Kirjeen kirjoittaja syyttää minua, kirjan kirjoittajaa, antisemitismistä. Vastasit toteamalla varsin järkevästi, että sellaiseen kirjeeseen voi ’suhtautua’ monellakin tavalla. Sen voi esimerkiksi sivuuttaa kokonaan. Tai kirjeeseen voi vastata selittämällä, että romaanihenkilöt ovat jotensakin riippumattomia luojastaan eivätkä – varsinkaan sivuhenkilöiden tapauksessa – välttämättä puhu hänen suullaan.”
Kirjeenvaihto on vastavuoroista mutta Coetzeen ja Austerin välillä päiväkirjamaisten merkintöjen ja ajatuskulkujen viskelyä puolin ja toisin. Se on rauhoittavaa lukea, mutta toisaalta syvällisiin debatteihin tai tunteisiin ei mennä.
Aiheiden laaja kirjo tekee kirjeenvaihdosta aidon tuntuisen, joskin hieman epätasaisen. Kirjeenvaihtosuhteissa tuskin usein on erityisiä teemoja, vaan kirjoittajat kirjoittavat kuulumisista ja ajatuksistaan. On vaikea sanoa, onko kirjeenvaihto alun alkaenkin suunniteltu julkaistavaksi. Aiheiden epätasaisuus ja jäsentymättömyys viittaisi siihen, ettei. Toisaalta, vaikka erityisesti Auster viittaakin melko paljon myös perhe-elämäänsä, ei kirjeissä mennä kovin syvälle kirjoittajien tunteisiin tai henkilökohtaisiin ajatuksiin. Toisaalta tämä voi selittyä myös kaksikon suhteella: ystävyyden perusta lienee vahvasti ammatillinen. Vaikka kirjailijat jakavat ristiriitaisiakin ajatuksiin, käydään keskustelua enemmän älyllisellä kuin tunteiden tasolla.
Kirjalla on kaksi suomentajaa – Austerin kääntäjänä tunnettu Erkki Jukarainen ja Coetzeeta kääntänyt Seppo Loponen – jotka ovat jakaneet käännöstyön kirjeittäin. Hauska ja toimiva ratkaisu.
Kuka on kirjailija kirjojen takana? Minkälainen ihminen löytyy julkisuuskuvan takaa? Tässä ja nyt tavoittaa varmasti jotain Austerista ja Coetzeesta ihmisinä. Auster on Coetzeeta nuorempi ja hänen kirjeistään välittyy hieman Coetzeeta innokkaampi tai levottomampi lähestymistapa. Coetzee taas jää hieman etäisemmäksi ja vaikuttaa hieman maltillisemmalta tai rauhallisemmalta luonteelta. Keskinäinen dynamiikka kuitenkin toimii ja parhaimmillaan ajatusten pallottelu puolin ja toisin toimii kuin napakka baseball-kopittelu.
Austerin ja Coetzeen tuotannosta pitäville kirja tarjoaa kurkistuksen kirjailijoiden päiden sisälle, mikä on jo sinällään antoisaa. Muutoin teos ei mielestäni aivan yllä siihen säkenöivän älyn kirkkauteen ja ajatusten paloon, joita kirjan takakannessa lupaillaan.
Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #29 (kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja).
Paul Auster ja J. M. Coetzee: Tässä ja nyt. Kirjeitä ystävyydestä
Here and Now – Letters 2008–2011
Suom. Erkki Jukarainen ja Seppo Loponen
2013, Tammi
285s.
Kansi: Timo Mänttäri
Sivumerkkejä 