Karo Hämäläinen: Yksin

Minua tultiin onnittelemaan. Hätistin onnittelijat pois. Mitä iloitsemista oli hopeamitalissa? Olin hävinnyt.”

Paavo Nurmesta kertova Yksin-romaani on monologinomainen teos juoksijalegendan ylä- ja alamäistä. Romaani seuraa Nurmea tämän juoksijanuralla aina huippuvuosista vauhdin hiipumiseen ja uusien urapolkujen etsimiseen. Kirjassa seurataan kun Nurmi voittaa urallaan useita olympiakulta- ja hopeamitaleita. Tarina lähtee liikkeelle lapsuudesta, mutta viipyilee pisimpään aktiiviurheilijan vuosissa. Urheilu-uran päätyttyä hän hakeutuu rakennusalalle.

Hämäläisen kirjasta piirtyy esiin yksinäinen, kunnianhimoinen ja hieman ylemmyydentuntoinen urheilija ja mies, joka sietää häviämistä kaikkein vähinten itseltään. Kirjassa Nurmen puheessa seikkailevat myös tämän ikuiset kilpakumppanit aina Vilho ”Ville” Ritolasta Emil Zatopekiin. Erityisesti Ritolan kanssa Nurmi tuntuu käyvän ikuista kaksintaistelua.

Kirja keskittyy pitkälti Nurmen kipuiluun urheilumaailman ja omien saavutustensa kanssa. Muusta tunne-elämästä saadaan vain pintaraapaisu. Se sopiikin kirjaan, jonka keskeisenä elementtinä on päähenkilönsä suhteellisen kova ulkokuori, jossa sijaa tunteilulle ei näyttäisi olevan. Hämäläinen tavoittaa kerronnassaan tämän ”kovuuden”. Nurmen ihmissuhteista päästään kurkistamaan hieman hänen isäsuhteeseensa sekä etäiseen rakkaudenkohteeseen, joka jää nimettömäksi. Nurmi päätyy naimisiin, mutta se tuntuu tapahtuvan pikemminkin pakosta tai velvollisuudesta kuin vapaasta tahdosta. Todellisena rakkautena näyttäytyy salaperäiseksi jäävä kaipuun kohde, jota Nurmi sinuttelee.

Kirjan kerronta koostuu lyhyistä, päälausevoittoisista virkkeistä. Ne tekevät tekstistä hieman töksähtelevän mutta toisaalta Nurmen suuhun uskottavan. Monologimuoto korostaa päähenkilön luonnetta – tai sitä kuvaa, jollainen hänestä luodaan: oman arvonsa tunteva, mutta itseään kovastikin ruoskiva yksinäinen susi. Kirja esittää, miten yksinäistä huippu-urheilijan elämä voi olla.

Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, hän sanoi. Se oli vajavainen vastaus. Tiesin hyvin, etten ollut niin kuin muut eivätkä muut niin kuin minä, mutta toisin kuin muut minä toimin järkevästi. Ennakoin ja otin huomioon. Olin juossut paremmin kuin kukaan, olin tehnyt rahaa. Minun tapani toimia. Miksi minun pitäisi sietää ihmisiä, jotka elävät minua huonommin?”

On vaikea sanoa kuinka oikeansuuntainen kuva Nurmesta piirtyy Hämäläisen kirjassa. Uskottavalta se kuitenkin tuntuu. Arvatenkin Hämäläinen on perehtynyt kohteeseensa huolella. Vaikka tarina on perusvireeltään synkkä, on sitä mieluisaa lukea, sillä lause on lyhyt ja teksti tymäkän toteavaa.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #31 (olympialaisista kertova kirja).

Karo Hämäläinen: Yksin
2015, WSOY
251s.
Kansi: Martti Ruokonen / Kuva: Jussi Helttunen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s