Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

Suomalainen koulumaailma ei kestä normeista poikkeamista – tai siltä ainakin tuntui vähän aikaa sitten Chimamanda Ngozi Adichien kirjan ilmestymisen aikoihin. Opetusministeriön yhdessä kustantamon ja muutaman muun tahon kanssa tehty suunnitelma jakaa tämä kirja kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille kun meinasi tyssätä alkuunsa vastalausemyrskyyn, joka kyseenalaisti rajuin sanankääntein idean. En ole ihan varma mitä tapauksessa lopulta kävi, mutta jo pelkkä kohun nouseminen osoittaa, että kirja pitäisi saada hyvin nopeasti, ei pelkästään yhdeksäsluokkalaisten, vaan ihan kaikkien suomalaisten käsiin. On käsittämätöntä, että tasa-arvon mallimaaksikin kutsutussa valtiossa voidaan suhtautua vielä 2010-luvulla niin nihkeästi feminismiin.

Mistä tässä ”kohuteoksessa” sitten on kyse? Adichien kirja ei ole perinteinen romaani tai tietokirja vaan itseasiassa pamfletti ja puheenvuoro, jonka nigerialainen kirjailija piti tunnetussa TEDx-formaatin tilaisuudessa. TEDx on eräänlainen inspiroivista puheenvuoroista koostuva, ideoiden jakamiseen tähtäävä konferenssi ja mediailmiö.

Adichien kirja ei varsinaisesti sisällä uutta asiaa feministisen teoriansa lukeneille tai aiheeseen muuten perehtyneille. Argumentit ja vertaukset miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta ja sukupuolittuneista käytännöistä ovat tuttuja, joskin Adichie ammentaa paljon esimerkkejä omasta lähipiiristään ja nigerialaisesta yhteiskunnasta.

Adichiella on kuitenkin taito paketoida sanomansa ymmärrettävään ja kiinnostavaan muotoon. Kirjanen sisältääkin ennen muuta uskottavia perusteluja ja kiteytyksiä siitä, miksi meidän kaikkien tulisi olla feministejä.

Jos toimimme tietyllä tavalla yhä uudelleen, siitä tulee normaalia. Jos näemme jonkun asian toistuvan yhä uudelleen, siitä tulee normaalia. Jos vain pojista tehdään järjestäjiä, me kaikki uskomme ennemmin tai myöhemmin – ainakin tiedostamattamme – että järjestäjien täytyy olla poikia. Jos näemme yritysjohtajina vain miehiä, alkaa tuntua luonnolliselta, että niin korkeisiin asemiin pääsevät vain miehet.”

On huutava vääryys, että sukupuoli vaikuttaa elämäämme siten kuin se nykyään vaikuttaa. Minä olen vihainen. Meidän kaikkien pitäisi olla vihaisia. Vuosien saatossa vihaiset ihmiset ovat saaneet aikaan paljon myönteisiä muutoksia.”

Sukupuolessa on se ongelma, että se määrää, millaisia meidän pitäisi olla, sen sijaan että antaisi meidän olla sellaisia kuin olemme.”

Jotkut muistuttavat, että köyhillä miehilläkin on vaikeaa. Mikä on totta. Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä. Sukupuoli ei tarkoita samaa kuin yhteiskuntaluokka. Köyhilläkin miehillä on miesten etuoikeudet, vaikka heillä ei ole rikkaiden etuoikeuksia.”

Kulttuurimme ei määrää, millaisia olemme. Me määräämme, millainen kulttuurimme on. Ellei kulttuuri anna naisille täysiä ihmisoikeuksia, me voimme ja meidän täytyy muuttaa sitä niin, että se antaa.”

Adichien puheenvuoro on täynnä tunnetta, samastuttavia esimerkkejä ja anekdootteja. Tunteenpalon ohella se kuitenkin vetoaa järkeen ja tarjoaa myös loogisia perusteluita.

Kirjanen on vain 45-sivuinen ja pamflettimainen. Adichien viesti on, että me kaikki voimme olla se muutos jonka haluamme maailmassa nähdä. Ihmisenä olemiseen sidotut tavat, normit ja tottumukset sisältävät odotuksia, vapauksia ja velvollisuuksia, jotka johtavat ihmisten eriarvoiseen kohteluun. Nämä normit ja tavat eivät kuitenkaan ole ulottumattomissamme tai jotakin etäistä ja saavuttamatonta, vaan kulttuuria jota luomme päivittäin ja arkisissa valinnoissamme. Siksi voimme myös muuttaa niitä, jos vain haluamme, Adichie muistuttaa.

Kirja on selkeästi kirjoitettu puheenvuoro, joka tarjoilee paljon käytännönläheisiä, arkisiakin esimerkkejä jokapäiväisestä elämästä ja siitä, miten sukupuoli joko edesauttaa tai vaikeuttaa asioita. Adichie ei sukella sukupuolten välisen eriarvoisuuden syvään päähään, esimerkiksi naisten kohtaamaan väkivaltaan. Adichie keskittyy arkiseen ja rakenteelliseen sukupuolisyrjintään, ja tekee sen problematisoinnin helposti lähestyttäväksi. Siksi sen pitäisikin olla osa jokaisen yläkoululaisen lukemistoa seitsemienveljesten rinnalla. Samalla olisi hyvä viskata muutama nide myös opettajanhuoneeseen. Ja virastoihin. Ja yrityksiin. Kaikille.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #48 (kirjassa on alle 150 sivua).

Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
We Should All Be Feminists
Suom. Sari Karhulahti
2017, Otava
45s.
Kansi: ei mainittu

2 kommenttia artikkeliin ”Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

  1. Olipa oikein osuva kuvaus tästä pienestä, mutta aiheeltaan sitäkin tärkeämmästä teoksesta. Olet oikeassa siinä, että koulujen lisäksi tätä olisi syytä jakaa moneen muuhunkin paikkaan. Vielä kun sen lisäksi saisi ihmiset tuon lukemaankin, eikä vain viskaamaan sivuun, koska pyh feminismi..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s