Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Nälkävuosi kertoo talvesta vuosina 1867–68, jolloin Eurooppaa – Suomi mukaanlukien – koetteli valtava nälänhätä, joka vaati sadantuhannen suomalaisenkin hengen. Ihmisiä kuoli niin nälkään kuin kulkutautien leviämiseen.

Nälkävuosi pureutuu yhteen talveen tuona ajankohtana. Tarina nostaa esille kaksi eri lähtökohdista ja olosuhteista ponnistavaa näkökulmaa. Parempiosaisten ja huonompiosaisten kokemukset nälkävuosista kun olivat kovin erilaiset. Veljekset Lars ja Teo Renqvist asuvat Helsingissä, josta käsin he pikemminkin seurailevat nälänhädän seurauksia ja vaikutuksia, mutta eivät itse joudu sen uhreiksi. Veljeksistä lääkäri Teo esitetään melkoisena häntäheikkinä ja irstaana miehenkäppyränä.

Toisenlaisen näkökulman kurjuuteen tuovat Marja ja Juhani ja heidän lapsensa Mataleena ja Juho, joista erityisesti Mataleenan tarinaa seurataan. He asuvat köyhissä oloissa ja täysin ankaran talven armoilla. Heillä on jatkuvasti vaikeuksia saada syödäkseen, mikä ajaa heidät lopulta liikkeelle kodistaan. Marja joutuu lähtemään yksin lastensa kanssa etsimään ruokaa ja parempaa elämää. Kerjuulle lähteminen oli monelle suomalaisperheelle ainoa vaihtoehto mahdollisesti selvitä hengissä. Kerjuumatka on karu matka kohti unelmaa paremmasta, mutta tie on kivikkoinen ja traaginen.

Ollikaisen teoksessa yhtenä – ja mielenkiintoisimpana – teemana on se, mitä ihmisille tapahtuu ääriolosuhteissa – niin hyvässä kuin pahassa. Ollikainen ei imartele ihmisluontoa tai näytä ihmisiä parhaimmillaan vaan epätäydellisinä ja epätoivoisina . Teema on iso, mutta Ollikaisen teos on ohut. Oikeastaan vain hipaisu aiheeseen ja vilkaisu päähenkilöidensä elämään.

Teos kertoo myös eri yhteiskuntaluokkien asemasta suhteessa toisiinsa. Lopussa on käänne, jossa kaukana toisistaan olevat luokat kohtaavat. Käänne ei ole kovin yllättävä, mutta vahva aihe ja hienovarainen siivu sen keskellä elävistä aidoista ihmisistä toimii – jopa arvostetun Booker-ehdokkuuden verran. Itse olisi kaivannut isolle aiheelle syvällisemmän pureutumisen henkilöihin, heistä kun olisi irronnut enemmänkin.

Elina Warstan kansi on jälleen kaunis ja teemalle uskollinen, myös taitto toimii erinoimaisesti.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #32 (kirjassa on myrsky).

Aki Ollikainen: Nälkävuosi
2012, Siltala
141s.
Kansi: Elina Warsta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s