Italo Calvino: Kenraali kirjastossa

En ole lähtökohtaisesti suuri novellikokoelmien ystävä. Pidän romaaneista, sillä niissä henkilöhahmot pääsevät kehittymään ja syventymään rauhassa. Pidän siitä, että voin rauhassa tutustua päähenkilöihin. Yksittäiset novellit ovat parhaimmillaan vahvoja elämyksellisiä tarinoita, mutta toisaalta ne vaativat aiheeltaan paljon onnistukseen. Novelleilta vaaditaan vahvaa teemaa, koska henkilöhahmojen rakenteluun ei jää niin paljon aikaa.

Kenraali kirjastossa on hajanainen kokoelma tällaisia teematarinoita, joilla ei tunnu olevan selkeää yhtenäistä punaista lankaa. Ne ovat paitsi pituudeltaan myös aiheiltaan keskenään hyvin erilaisia. Kirjan alusta selviääkin, että ne on koonnut Calvinon Esther-vaimo Calvinon kuoleman jälkeen.

Tendensseistä erottuu ainakin poliittisuus. Calvino kommentoi peittelemättä, joskin usein sadunomaisia tai maagisen realismin elementtejä sekoitellen, niin maailmanpoliittisia myllerryksiä kuin Italian poliittisia kuohuntojakin.

Yksi mieleenpainuvimmista tarinoista on nimikkonovelli ”Kenraali kirjastossa”. Se kertoo kenraalista, joka keksii mobilisoida joukkonsa tutkimaan kirjoja, koska epäilee niiden turmelevan ihmisten mielet ja näyttävän erityisesti sotavoimat epäedullisessa valossa. Riemastuttava tarina on ylistys sivistykselle ja kirjallisuudelle.

Eräänä päivänä maineikkaassa Pandurian valtiossa upseerikunnan mieleen hiipii epäilys, että kirjat saattaisivat sisältää armeijan sotilaallista arvovaltaa vahingoittavia mielipiteitä. Oikeudenkäynneissä ja tutkimuksissa oli näet paljastunut, että yhä laajemmalle levinnyt asenne nähdä kenraalit erehtyväisinä ihmisinä, jotka saattoivat aiheuttaa myös katastrofeja, ja sodat muunakin kuin kunniakkaina ratsastusretkinä kohti sankarillisia kohtaloita, oli löydettävissä myös monista kirjoista, uusista ja vanhoista, niin pandurialaisista kuin ulkomaisistakin.”

Mainio on myös kuvitteellinen dialogi Henry Fordin kanssa.

Pidin myös ”Musta lammas” -novellista, joka on kertomus kaupungista, jonka yhteiselo ja järjestys perustuvat yksinkertaiselle mekanismille: varastamiselle. Yksi varastaa yhdeltä, tämä toiselta ja niin edelleen. Varkauksien kierre pitää yhteisön koossa. Kunnes kaupunkiin saapuu ulkopuolinen, ”rehellinen ihminen”, joka rikkoo rehtiydellään varkauksien ketjun ja siten koko kaupungin yhteiskuntajärjestyksen.

Ajallisesti kokoelma kerää Calvinon eripituisia novelleja 1940-luvulta aina 1980-luvulle asti. Kaiken kaikkiaan kokoelma tarjoaa useita yksittäisiä herkkupaloja, mutta toiminee parhaiten juuri siten: kokonaisuuden sijaan novellit kannattaa nauttia yksi kerrallaan pitkän novellijatkumon sijaan.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #6 (kirjastosta kertova kirja).

Italo Calvino: Kenraali kirjastossa
Prima che tu dica ”Pronto”
Suom. Helinä Kangas
1993, Tammi
276s.
Kansi: Jussi Kaakinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s