Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

Jennifer Eganin romaanin keskiössä on bändikaveruksista muodostuva joukkio, jonka elämiä seurataan aikuisiksi ja vanhoille päiville asti. Bändin jäsenet kasvavat aikuisiksi, mutta nuoruuden unelmat jäävät kytemään. Ensisilmäyksellä romaani vaikuttaa rock (tai punk) -sukupolvimuistelolta, jossa nuoruus jää hieman päälle, ennen kuin aikuisuus kyynisyyksineen, vastuineen ja kahleineen vie mennessään. Se toi aluksi minulle mieleen Nick Hornbyn kirjat, erityisesti teoksen Uskollinen äänentoisto. Eganin romaani kuitenkin ainakin pyrkii olemaan muutakin kuin nuoruuden suuntaan kaipailevan sukupolven aikuisuuskuvaus.

Mua ei odota kukaan. Tässä tarinassa mä olen tyttö, jota kukaan ei odota. Yleensä se tyttö on lihava, mutta mun ongelmani on harvinaisempi, nimittäin pisamat – mä olen sen näköinen kuin joku olisi heittänyt mutaa mun naamalle.”

Romaanihenkilöitä on melko paljon ja henkilöiden elämät risteilevät keskenään. Isosta henkilögalleriasta erottuvat ainakin Sasha, kirjan myötä aikuiseksi naiseksi kasvava kleptomaanikko, ja punkkarista musiikkituottajaksi etenevä Bennie. Sirpaleiset elämäntarinat kietoutuvat yhden sukupolven aikalaiskokemuksiksi, päähenkilöiden keskinäisten suhteiden kudelmaksi.

Egan voitti romaanista Pulitzer-palkinnon ja sitä on kiitelty kokeellisuudestaan. Mielestäni se on kuitenkin melko perinteisenomainen romaani, jossa on rikasta henkilökerrontaa ja poukkoileva tyyli. Nykypäivänä kovin epätavallista ei ole sekoittaa myöskään kerrontatapoja tai tekstilajeja keskenään, joten vaikkapa ”Rock and Rollin suuret tauot” -niminen, kaavioita kokoava Power Point -esitys keskellä kirjaa ei yllätä ihan hirveän paljon, vaikka sinänsä virkistävä kerrontatyyli onkin.

Stephanie ei kuitenkaan voinut sanoa pitävänsä Kathysta. Kathy oli republikaani, niitä ihmisiä jotka käyttävät anteeksiantamatonta sanontaa ”niin on tarkoitettu” – yleensä puhuessaan omasta hyvästä asemastaan tai muiden kohdalle sattuneista koettelemuksista.”

Egan kirjoittaa hyvin ja vaikka henkilökavalkadissa meinaa useampaankin kertaan mennä hieman sekaisin, heidän mukanaan jaksaa kulkea. Varsinaista selkeäsuuntaista juonta kirjassa ei ole, vaan tarina muodostuu yksittäisistä rihmastomaisista ihmissuhteista ja henkilöiden kohtaamisista vuosien jälkeen. Näihin kohtaamisiin tiivistyy romaanin perimmäinen ajatus.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #28 (perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja).

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
A Visit from the Goon Squad
Suom. Heikki Karjalainen
2010, Tammi
410s.
Kansi: Jussi Kaakinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s