Betrolt Brecht: Setšuanin hyvä ihminen

Bertolt Brecht lukeutuu kirjallisuuden ikoneihin, joten hänen tuotantonsa käsitteleminen piskuisessa kirjablogissa on lähtökohtaisesti jännittävää. Katsotaan mitä tästä tulee.

Setšuanin hyvä ihminen on näytelmä. Kertoman mukaan Brecht kirjoitti sen eläessään maanpaossa 1930-luvun lopulla. Teos suomennettiin vasta vuonna 1967. Tarina kertoo pienestä kylästä Setšuanin alueella Kiinassa. Kylään saapuu kolme jumalaa, joiden tarkoituksena on etsiä kylästä hyviä ihmisiä. Lopulta kriteerit hyvälle ihmiselle ovat hyvin vaatimattomat: kunhan joku edes tarjoaisi näille jumalille auttavan käden ja yösijan. Pian jumalat kuitenkin huomaavat, että hyvän ihmisen löytäminen jopa näin kapeilla kriteereillä yllättävän hankalaa.

Kolmas Jumala: Etsintämme tulokset eivät näytä kehuttavilta. Siellä täällä näemme hyviä yrityksiä, ilahduttavia aikomuksia, paljon yleviä periaatteita, mutta tästä kaikesta ei edes yhteensä synny hyvää ihmistä.”

Lopulta jumalat löytävät tällaisen ihmisen, köyhän prostituoidun nimeltä Šen Te, joka päästää heidät yöksi luokseen. Vaikuttuneina Šen Ten vieraanvaraisuudesta jumalat päättävät palkita tämän ruhtinaallisella palkkiolla. Sen turvin Šen Te ostaa pienen tupakkakaupan, toiveenaan nousta köyhyydestä. Uusi taloustilanne houkuttelee paikalle myös koko joukon ”ystäviä” ja ”sukulaisia”, jotka anovat apua Šen Teltä, joka hyvästdämisyyttään tietenkin pyrkii auttamaan mahdollisimman monia. Samanaikaisesti taloudenpito jää heikommille kantimille ja Šen Te on äkkiä vaikeuksissa.

Jumalat ovat jälleen kerran hankalan tilanteen edessä: miten hyvyyttä pitöisi punnita ja mitä seurauksia sillä on?

Brechtin näytelmän aineksista saisi varmasti muutaman opinnäytetyöllisen (ehkä on tehtykin) verran irti ihmiskunnan suurimpia kohtalonkysymyksiä aina moraalisista valinnoista eriarvoisuuden syihin ja kokonaisten yhteiskuntajärjestelmien rakenteellisiin ongelmiin. Yhtäällä on ihmisen suhde hyvyyteen ja ”oikein tekemiseen”. Onko hyvän tekeminen itseään ruokkiva kierre vai onko voiko toisen hyvä olla toisen paha? Toisaalla kysytään, mitä hyvyys itsessään tarkoittaa, miten se pitäisi määritellä. Onko Šen Ten avuliaisuus aitoa hyvyyttä vai vain pinnallisia tekoja? Ennen kaikkea kysytään, miten hyvää voi tehdä maailmassa, joka lähtökohtaisesti ei ole hyvä. Ja mitä tällaiselle maailmalle sitten pitäisi tehdä?

”Pelkään, että meidän on pyyhittävä kaikki siveellisyysmääräykset pois. Ihmisillä on kylliksi tekemistä henkensä säilyttämisessä. Hyvät aikomukset vievät heidät kuilun partaalle, hyvät teot syöksevät heidät kuiluun. (muille Jumalille) Maailma on kelvoton asuttavaksi, näettehän te sen.”

Brechtin näytelmä tuo myöhemmistä tarinoitsijoista mieleen Italo Calvinon ja erityisesti hänen novellinsa ”Musta lammas”. Novellissa koko kylän yhteiskuntajärjestys perustui varastamiselle: yksi varasti toiselta, joka taas varasti kolmannelta ja niin edelleen. Kun kylään saapuu ensimmäinen rehellinen ihminen, joka ei halua varastaa keneltäkään, koko rakennelma sortuu.

Brechtin näytelmä lienee moneen kertaan versioitu teattereissa lähempänä nykyaikaakin. Sen esittämät kysymykset ainakin taipuisivat herkullisesti tähän päivään ja voisivat tarjota kiinnostavia näkökulmia vaikkapa 100-vuotiaan Suomen yhteiskuntanäkymiin.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #12 (näytelmä).

Betrolt Brecht: Setšuanin hyvä ihminen
Der Gute Mensch von Sezuan
Suom. Elvi Sinervo
1969, Otava
138s.
Kansi:
ei mainuttu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s