Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Suureksi kirjaintoilijaksi lukemattomien klassikkoteosten listani on vielä melko pitkä. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisenkin luin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Lähes 800-sivuinen tiiliskivi on klassikko syystä: se on toisaalta vaiheikas seikkailutarina, toisaalta ihmiskunnan suuria ikuisuuskysymyksiä ja isoja yhteiskunnallisiakin teemoja sisäänsä kätkevä teos. Tarina jakautuu 15 osaan, joissa seurataan Sinuhe-nimisen lääkärin elämää lapsuudesta vanhuuteen muinaisessa Egyptissä. Orpo Sinuhe … Jatka artikkeliin Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Hanna Weselius: Alma!

Aina silloin tällöin osuu kohdalla romaaneja, joista heti ensisivuilta huomaa lukevansa jotain merkittävää. Hanna Weseliuksen Alma! on juuri sellainen. Kirja kietoo yhteen (ainakin) kolmen naisen tarinat. Tarinan Alma on säveltäjä Gustav Mahlerin vaimo Alma, joka elää 1900-luvun alun Wienissä, kuuluisan miehensä varjossa. Sitten on Aino, perheenäiti ja kuvataiteilija, joka elää tämän päivän Suomessa. Alma Mahler elää … Jatka artikkeliin Hanna Weselius: Alma!

Herman Koch: Naapuri

Herman Koch on mielestäni parhaita, ellei paras, ulkomaisista nykykirjailijoista. Hänen kirjansa ovat todenmakuisia, älykkäitä tutkielmia ihmismielen syvimpiin sopukoihin, erehdyksiin, epävarmuuksiin, moraalisiin pohdintoihin ja – inhimillisiin, joskaan ei ihmiskunnan ylpeiltävimpiin tuntemuksiin. Naapuri on hänen kolmas suomennettu romaaninsa ja juoneltaan synkin mutta myös ovelin. Romaani alkaa kutkuttavasti. Ulkopuolinen tarkkailija kirjoittaa kirjettä naapurilleen, kuuluisalle mutta jo kulttuuripiireissä sivurooliin … Jatka artikkeliin Herman Koch: Naapuri

Donna Tartt: Tikli

Tarinavetoinen järkäle. Näin voisi kuvata Donna Tarttin kehuttua Tikliä. Se ei tarjoa syvällisiä maailmanselityksiä, mutta herkän ja tarkkanäköisen kasvutarinan, josta ei puutu myöskään jännitystä. Pääosassa on nuori Theo Decker, joka menee sattumien oikuista äitinsä kanssa museoon New Yorkissa. Museossa tapahtuu terrori-isku, jonka seurauksena äiti kuolee. Theo selviää itse räjähdyksestä. Hetken mielijohteesta hän nappaa museosta mukaansa … Jatka artikkeliin Donna Tartt: Tikli

Julio Cortázar: Final del Juego

Julio Cortázar (1914–1984) luokitellaan usein Jorge Luis Borgesin kanssa Argentiinan merkittävimpiin kirjailijoihin. Hänen tarinoissaan on usein maagisen realismin elementtejä, mutta ne ovat hyvin omalaatuisia. Usein niissä keskitytään äkkiseltään hyvin pieniin tai rajattuihin aiheisiin, näennäisiin yksinkertaisuuksiin, mutta sitten tie avautuukin johonkin isompaan. Tai sitten ei. Hauskinta Cortázarissa onkin, että tarinat jättävät usein paljon tulkinnanvaraa. Final del … Jatka artikkeliin Julio Cortázar: Final del Juego

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies

Kirjan alussa päähenkilö eli Lukija ostaaa Italo Calvinon romaanin Jos talviyönä matkamies ja alkaa lukea sitä. Päästyään sivulle 17 lukija kuitenkin huomaa ensimmäisen sivun toistuvan uudestaan ja uudestaan. Lukija lulee kappaletta virheelliseksi ja palauttaa sen kirjakauppaan, josta hän lähtee uuden kappaleen kanssa. Pian hän kuitenkin huomaa saaneensa toisen kirjan, jonka kanssa käy aivan samalla lailla. … Jatka artikkeliin Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies

Andrés Caicedo: Eläköön rumba!

Seksi, huumeet ja musiikki – erityisesti rumba – siinä Eläköön rumba! -romaanin ainekset. Alunperin vuonna 1977 julkaistu kirja jäi kolumbialaisen Andrés Caicedon ensimmäiseksi ja viimeiseksi teokseksi, sillä hän teki itsemurhan vähän ennen kirjan julkaisemista. Teos sijoittuu pääosin kolumbialaisen Calin kaupungin kaduille, kiihkeään musiikin, tanssin ja huumeiden kyllästämään kaupunkielämään. Sen pääosassa on Maria del Carmen Huerta … Jatka artikkeliin Andrés Caicedo: Eläköön rumba!

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami on ehkä maailman ”nobelpovatuimpia” kirjailijoita, mutta ainakaan vielä häntä ei ole onnistanut. Itselleni tämä oli ensimmäinen Murakami, mutta ei varmasti viimeinen. Teoksen lähtökohta on simppeli, mutta omaperäinen. Tsukuru Tazaki on tavallinen, 36-vuotias mies, joka suunnittelee työkseen rautatieasemia. Hänellä on nuoruudestaan kokemus, joka ei ole jättänyt häntä rauhaan. Tapaus nousee esille hänen tutustuttua Saraan, … Jatka artikkeliin Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Montesquieu: Persialaisia kirjeitä

1700-luvulle sijoittuva kirja ei varmasti olisi päätynyt lukulistalleni ilman Helmet-lukuhaastetta. Haasteenomaisesti tartuin myös tähän Montesquieun klassikkoteokseen. Montesquieu eli Charles-Louis de Secondat, Montesquieun paroni, oli valistusaatteen merkittävämpiä filosofeja. Persialaisia kirjeitä on yksi hänen pääteoksistaan. Hänet tunnetaan muutoin lainsäädännön ja erityisesti vallan kolmijaon teorioistaan. Persialaisia kirjeitä on kuitenkin jotakin muuta. Se on kirjeenvaihtoa kahden kuvitteellisen persialaisen ylimyksen, … Jatka artikkeliin Montesquieu: Persialaisia kirjeitä

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945

Suomen sodista on kirjoitettu monenlaisia kirjoja, muttei juurikaan tällaisia. Ville Kivimäen Murtuneet mielet kertoo ”tärähtäneistä kehoista”, sotilaiden mielenterveyden ongelmista. Tietokirja perustuu Kivimäen tekemään väitöskirjaan. ”On silti syytä kysyä, sisältyykö 'kansallisesti' ymmärrettyyn historiankirjoitukseen elementtejä, jotka ikään kuin tutkimusta ohjaavana tiedostamattomana pohjavirtauksena ovat sulkeneet pois piiristään sodan konkreettisen väkivallan ja sen psyykkiset seuraukset yksilölle.” Kivimäen laajan, sekä … Jatka artikkeliin Ville Kivimäki: Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945