Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Linnunradan käsikirja liftareille on riemastuttava ja ajaton parodia scifi-maailmasta. Juoni on lyhykäisyydessään tämä: Avaruuden asukkaat haluavat rakentaa pikatien avaruuden halki. Pikatien edessä on myös eräs maapallo-planeetta, joka valitettavasti joutuu väistymään (lue: tuhoutumaan) tämän väylän rakentamisen tieltä. Maapallon räjäytyksestä jää eloon ainoastaan yksi maan asukas, aivan tavallinen mies, Arthur Dent. Arthur lähtee Linnunradan liftausreissulle yhdessä ystävänsä Ford Prefectin kanssa, ja näin he ajautuvat elämänsä seikkailuun. Tälle matkalle liittyvät myös muun muassa itse Linnunradan presidentti ja masentunut robotti Marvin.

Adamsin kirja lumoaa huumorillaan, aivan ensi sivuilta lähtien, jo Ford Prefectin nimi itsessään on hulvaton. Tarina tempaa mukaansa jo ensisivuilta. Se on klassikkokirjaksi suhteellisen ohut, eikä yritäkään olla maailmanselityksiä pullisteleva epookkitarina. Se onnistuu kuitenkin tarjoilemaan hauskoja nokkeluuksia ja pohdintoja ihmiskunnan tilasta ja elämänkulun merkityksestä, kuitenkaan sortumatta liikaan vakavamielisyyteen tai tosikkomaisuuteen.

Hyvin tunnettu ja suosittu tosiasiahan on, etteivät asiat ole aina niin kuin puusta katsoen näyttää. Esimerkiksi Maapallon asukkaat olivat aina pitäneet itseään älykkäämpinä kuin delfiinit sillä perusteella että heillä oli delfiineihin verrattuna tilillään niin monia merkittäviä saavutuksia – kuten pyörä, New York, sodat ja niin edelleen – kun taas delfiinit olivat tyytyneet polskimaan pitkin meriä ja pitämään hauskaa. Delfiinit puolestaan ovat aina pitäneet itseään ihmisiä älykkäämpinä – täsmälleen samoista syistä.”

Juonellisesti tarina on melko vauhdikas ja hyppelehtivä, eikä sen varaan voi juuri mitään laskea, sen verran sekopäistä meno on.

Adamsin tarinasta voinee löytää lukemattomia intertekstuaalisia teemoja ja viittauksia nykyihmiskunnan kohtalonkysymyksiin, mutta ennen kaikkea se on mielestäni virkistävä ja parodinen tarina ihmisistä ylipäätään. Vaikka alkuperäinen teos on kirjoitettu jo 1970-luvun lopussa, on tarinassa tuttuutta ja se voisi olla kirjoitettu paljon myöhemminkin. Kirjan huumorissa on jotain hyvin brittiläistä, ja kirjassa viitataan paljon populaarikulttuurin ilmiöihin.

Adams jatkoi sittemmin sarjaa useammalla osalla, mutta Linnunradan käsikirja liftareille lienee jääneen tunnetuimmaksi niistä.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #35 (kirjassa ollaan avaruudessa).

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
The Hitch-Hiker’s Guide to the Galaxy
Suom. Pekka Markkula
(1979) 1989, WSOY/Loistopokkarit
156s.
Kansi: ei mainittu

Yksi kommentti artikkeliin ”Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

  1. ”Ajaton” on nimenomaan hyvin kuvaava sana! Nykyään tietokoneiden, Googlen ja Sirin, aikakaudella tuntuu, että kirja olisi voitu uskottavasti kirjoittaa tällä vuosikymmenellä. Teemat ovat samoja ihmisten elämässä edelleen: elämän tarkoitus, ihmisen pienuus ja ylitse jyräävät pikatiet. Eikä toki sovi unohtaa ihmismäisten robottien eettisyyttä tai sitä, että ei voi aamulla herätessään tietää, mitä päivä tuokaan tullessaan!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s