Montesquieu: Persialaisia kirjeitä

1700-luvulle sijoittuva kirja ei varmasti olisi päätynyt lukulistalleni ilman Helmet-lukuhaastetta. Haasteenomaisesti tartuin myös tähän Montesquieun klassikkoteokseen.

Montesquieu eli Charles-Louis de Secondat, Montesquieun paroni, oli valistusaatteen merkittävämpiä filosofeja. Persialaisia kirjeitä on yksi hänen pääteoksistaan. Hänet tunnetaan muutoin lainsäädännön ja erityisesti vallan kolmijaon teorioistaan.

Persialaisia kirjeitä on kuitenkin jotakin muuta. Se on kirjeenvaihtoa kahden kuvitteellisen persialaisen ylimyksen, Usbekin ja Rican, välillä sekä heidän lähipiiriensä kanssa. He matkustavat Ludvig XIV:n ajan Ranskaan ja kirjoittelevat kokemuksistaan maasta, sen elämänmenosta, tavoista ja politiikasta.

Kirjeissä käsitellään laajalla skaalalla eri teemoja aina tieteistä ja taiteista uskonnon rooliin ja merkitykseen, sukupuolirooleihin, poliittisiin valtajärjestelmiin ja esimerkiksi väestönkasvuun ja -liikkeisiin liittyviin teorioihin. Heitetäänpä sekaan monimutkaisia aistikkaita ja kiihkeitä suhdekiemuroitakin.

Me väittelemme täällä ahkerasti. Kiistamme koskevat tavallisesti siveysoppia. Eilen pohdittiin kysymystä, saavuttavatko ihmiset onnen aistien nautinnoilla ja tyydytyksellä vaiko hyveen harjoittamisella. Olen usein kuullut Sinun sanovan, että ihmiset olivat syntyneet olemaan hyveellisiä ja että oikeamielisyys on yhtä luontainen ominaisuus heissä kuin eläminen. Pyytäisin Sinua selittämään, mitä sillä tarkoitat.”

Tyylilajina Montesquieu hyödyntää satiiria. Hän ruotii päähenkilöidensä suilla ihmisluonnon heikkouksia ja outoja tapoja. He kummastelevat eurooppalaisten kulttuurien ilmentymiä. Pilkan kohteeksi joutuvat erityisesti vallanpitäjät kuninkaasta paaviin.

Eräässä kirjeessäsi puhuit minulle paljon Länsimaissa harjoitetuista tieteistä ja taiteista. Pitänet minua raakalaisena, mutta minä en tosiaankaan tiedä, korvaako niistä saatu hyöty ihmisille sen huonon tavan, millä he niitä joka päivä käyttävät.”

Vaikka Montesquieun tyyli ja aiheet ovat herkullisia, on itse teksti paikoin puisevaa. Ylenkatse, jolla kirjoittajat suhtautuvat aiheisiinsa voi olla historiallisesta näkökulmasta valaisevaa, mutta tympeys paikoin myös ärsyttää. Sinänsä aihepiireissä on tuttuutta ja moni paikoin kirjan teemat voisivat olla käsittelyssä myös jossakin tämän päivän romaanissa, sikäli monet sen käsittelemistä aiheista eivät ole parissa vuosadassakaan vanhentuneet.

Kääntäjä J.V. Lehtosen kirjoittama alun johdantoteksti on avaava ja lukijaa palveleva osio, joka valottaa Montesquieun taustoja ja myöhempiä teoksia sekä kehystää miellyttävästi tätä kirjeromaania.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #21 (1700-luvulla kirjoitettu kirja).

Montesquieu: Persialaisia kirjeitä
Lettres persanes
Suom. J. V. Lehtonen
1721, Karisto
413s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s