Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami on ehkä maailman ”nobelpovatuimpia” kirjailijoita, mutta ainakaan vielä häntä ei ole onnistanut. Itselleni tämä oli ensimmäinen Murakami, mutta ei varmasti viimeinen.

Teoksen lähtökohta on simppeli, mutta omaperäinen. Tsukuru Tazaki on tavallinen, 36-vuotias mies, joka suunnittelee työkseen rautatieasemia. Hänellä on nuoruudestaan kokemus, joka ei ole jättänyt häntä rauhaan. Tapaus nousee esille hänen tutustuttua Saraan, jonka kanssa hän alkaa seurustella.

Opiskeluaikainen kokemus liittyy hänen ystäväpiiriinsä. Tuolloin Tsukurulla oli tiivis ystäväporukka, johon kuului Tsukurun lisäksi kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Lukion päätyttyä ystäväporukka hajaantui eri opiskelupaikkakunnille, mutta piti vielä yhteyttä toisiinsa, kunnes yhtäkkiä Tsukurun ystävät lopettivat yhteydenpidon täysin, ilman minkäänlaisia selityksiä. Tsukurulla ei itse voi ymmärtää, mistä hylkäys on johtunut. Tapahtumat syöksevät hänet masennukseen, josta hän pikkuhiljaa alkaa nousta vasta vuosien jälkeen, erityisesti uuden ystävänsä Haidan, sekä myöhemmin Saran avulla.

Välirikko nousee kuitenkin uudelleen esille Tsukurun rakentaessa suhdettaan Saraan. Tämä kannustaa Tsukurua selvittämään, miksi ystävät hylkäsivät hämet. Alkaa matka, jossa Tsukura lähtee selvittämään, mitä oikein tapahtui. Matka vie Tsukurun jopa Suomeen asti, jonne yksi vanhoista ystävistä on päätynyt asumaan.

Tsukurun tarina on kuvattu hienovaraisesti ja jotenkin lakonisesti. Tarina korostaa Tsukurun värittömyyttä ja tavanomaisuutta. Hän on aivan tavallinen, hillitty, mukavanoloinen, rauhallinen mies, ehkä hieman tylsäkin. Värittömyyttä alleviivataan sillä, että Tsukurun ystäväporukassa kaikkien muiden nimissä on värejä. Heidän nimensä tarkoittavat ”Punaista mäntyä”, ”Sinistä merta”, ”Valkoista juurta” tai ”Mustaa niittyä”, kun taas Tsukurun nimessä ei ole mitään väriä.

Murakami rakentaa Tsukurun hahmoa taidokkaasti eteenpäin ja pian lukijaa alkaa kiinnostaa, mikä syy välirikon taustalla oikein on voinut olla. Taustalta paljastuva syy asettuu vahvaan ristiriitaan lukijalle esitellyn Tsukurun persoonan kanssa. Asian selvittelyssä Tsukuru joutuu tutkailemaan syvälle sisimpäänsä ja kyseenalaistamaan itseään.

Hänessä itsessään täytyi olla pohjimmiltaan jotakin, joka sai ihmiset pettymään. Väritön Tsukuru Tazaki, hän sanoi ääneen. Loppujen lopuksi minulla ei kai ole mitään annettavaa muille. Ei, ehkäpä minulla ei ole mitään annettavaa edes itselleni.”

Värittömän miehen vaellusvuodet on vaivaton ja helppolukuinen romaani, jossa viehättää tietynlainen kerronnan ilmavuus. Tsukurun menneisyyden selvittely saa toisaalta myös jännityskertomuksen piirteitä. Pääosin kerronta on kuitenkin jopa liian väritöntä ja toteavaa. Ehkä tarkoituksena on korostaa päähenkilön värittömyyttä. Myös loppu jättää paljon kysymysmerkkejä.

Romaanista erottuvat vahvoina teemoina yksinäisyys ja ystävyys. Tsukurun elämä menee täysin raiteiltaan ystävyyssuhteiden katkettua. Tämän jättämän hämmennyksen ja yksinäisyyden kokemuksen Murakami tavoittaa hienosti.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #10 (aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja).

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi
Suom. Raisa Porrasmaa
2014, Tammi
330s.
Kansi: Jussi Kaakinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s