Andrés Caicedo: Eläköön rumba!

Seksi, huumeet ja musiikki – erityisesti rumba – siinä Eläköön rumba! -romaanin ainekset. Alunperin vuonna 1977 julkaistu kirja jäi kolumbialaisen Andrés Caicedon ensimmäiseksi ja viimeiseksi teokseksi, sillä hän teki itsemurhan vähän ennen kirjan julkaisemista.

Teos sijoittuu pääosin kolumbialaisen Calin kaupungin kaduille, kiihkeään musiikin, tanssin ja huumeiden kyllästämään kaupunkielämään. Sen pääosassa on Maria del Carmen Huerta -niminen tyttö, jonka sydän sykkii musiikille, ja erityisesti rumballe. Kirja seuraa Marian matkaa läpi kaupungin, juhlasta ja tapahtumasta toiseen. Matkalle mahtuu dramaattisiakin tapahtumia, eletäänhän kaduilla, joissa houkutukset ja rappioelämä kukoistavat. Maria ystävineen tuntuu kokoajan etsivän uusia teitä päästä syvemmälle kiinni elämään.

Eläköön rumba! on hengästyttävä, tajunnanvirtamainen ylistys musiikille, mutta samanaikaisesti se on huumeiden kyllästämän rappion kuvausta. Kerronta on välillä sekavaa, eikä aina jaksa pitää otteessaan.

Kieli on tarinan mukaisesti hieman rujoa ja puhekielimäistä, mutta elämänmakuista.

Ei hän kuule alkutahtia, mutta väliäkös hällä: Bobby Cruz kun ei irrota hänestä silmiään, kukapa jättäisi sellaisen tilaisuuden käyttämättä, ryhmään avautui kunnon railo, tahti-iskujen ja rytmien mukainen väylä kuljettavaksi, kunnes Rubén jessus sentään kosketti puuta ja Bobby Cruzin kiiltonahkakenkää. Siellä missä minut näette. Ja Bobby Cruz kumartui ojentamaan hänelle kätensä. Näin minä annan tahtia, näin on meno rento.”

Caicedon romaani sekoittelee mukaan myös Etelä-Amerikkaan useimmiten sijoitettua maagisen realismin tyylikeinoja, mutta pääosin se pysyttelee valitsemallaan, omaleimaisella kerrontatiellä. Se ei pyri tarjoamaan suuria filosofisia vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Vaikka romaani ei onnistunut tekemään minuun vahvaa vaikutusta, on piristävää että latinalaisamerikkalaisesta kirjallisuudesta käännetään myös tämänkaltaisia, vimmaisia nuoruuskuvauksia suomen kielelle. Euroopan ulkopuolelta tuleva käännöskirjallisuus kun tuppaa usein pysyttelemään yllättävänkin tiukasti hyvissä (ja suosituissa) genrelajeissaan. Caicedon omaääninen kirja rikkoo ainakin hieman näitä rajoja – ja se on aina virkistävää.

Kirjan lopussa olevat kääntäjä Jukka Koskelaisen sanat avaavat kiinnostavasti kirjailijan ja kirjan taustoja.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #33 (kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja).

Andrés Caicedo: Eläköön rumba!
Que viva la música!
Suom. Jukka Koskelainen
(1977) 2015, Aviador
234s.
Kansi: Jonna Nisu

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s