Herman Koch: Naapuri

Herman Koch on mielestäni parhaita, ellei paras, ulkomaisista nykykirjailijoista. Hänen kirjansa ovat todenmakuisia, älykkäitä tutkielmia ihmismielen syvimpiin sopukoihin, erehdyksiin, epävarmuuksiin, moraalisiin pohdintoihin ja – inhimillisiin, joskaan ei ihmiskunnan ylpeiltävimpiin tuntemuksiin. Naapuri on hänen kolmas suomennettu romaaninsa ja juoneltaan synkin mutta myös ovelin.

Romaani alkaa kutkuttavasti. Ulkopuolinen tarkkailija kirjoittaa kirjettä naapurilleen, kuuluisalle mutta jo kulttuuripiireissä sivurooliin tuupatulle kirjailija M.:lle.

Herra M. on itseriittoinen mutta hieman surullinen hahmo. Hän on kirjoittanut menestysromaaninsa Tilinteon hetki erään historianopettajan, Jan Landzaatin, katoamistapauksesta. Landzaat työskenteli opettajana lukiossa, jossa oli vastikään kuollut useita opettajia. Landzaatilla tiedettiin olleen suhde nuoreen oppilaaseensa. Opettaja on viimeksi nähty mökillä yhdessä nuorison kanssa. Herra M:n, suosionsa huipulla jo aikaa sitten olleen, ikääntyvän kirjailijan kirjailijan tähti on hiipumassa ja hän kitkuttaa menestysromaaninsa siivittämällä maineella ja kunnialla.

”Ana ihailee kustantajan taitoa luovia kaikkien herkkien egojen keskellä, mutta vuosien myötä hän on kiintynyt mieheen myös aidosti. Heidän välilleen on kehkeytynyt tietty salainen yhteisymmärrys, joka perustuu molemminpuoliseen, ääneen lausumattomaan tietoon siitä että kaikki on tietenkin silkkaa roskaa, kirjailijat ja heidän huomionkipeytensä; kustantaja saa jalkapallovalmentajan tavoin syyt niskoilleen jos tuloksia ei synny, mutta saa havoin jos koskaan kiitosta, vaikka onnistuisi tekemään kirjasta menestystarinan.”

Herra M:n naapuri alkaa tarkkailla tätä ja seurata tämän ja tämän vaimon toimia. Kirjailija kulkee tylsistä kirjailijaesiintymisissä ja coctail-kutsuilla ja halveksii kirjallisuuspiirejä ja kollegoitaan hieman katkeraan sävyyn.

”Joskus mietin, miltä keskinkertaisuus mahtaa tuntua. Tarkoitan, että miltä se mahtaa tuntua sisältäpäin, keskinkertaisesta ihmisestä itsestään. Missä määrin hän on tietoinen omasta keskinkertaisuudestaan? Onko hän vanina oman keskinkertaisen päänsä sisässä ja rynkyttää ovia ja ikkunoita, jotta joku tulisi päästämään hänet ulos? Ilman että kukaan koskaan kuulee häntä?”

Romaanin kerronnassa on alati uhkaava tunnelma. Lukija odottaa jotain dramaattista tapahtuvaksi ja sen tekijäksi naapuria. Mihin hän valmistautuu? Mitä hän haluaa kirjailijalta?

Välillä tarina hyppää vuosia taaksepäin, nuorten opiskelijoiden ja Landzaatin tarinaan. Nämä jaksot tuntuvat ajoittain hieman puuduttavilta ja tylsiltä. Hyytävä ja yllättävä loppuratkaisu kuitenkin palkitsee.

Kochin maailma on kyyninen ja ihminen siinä täynnä moraalisia sudenkuoppia. Naapuri-romaanissa ulkopuolinen tarkkailija, naapuri, valottaa myös kirjallisuuspiirien pinnallisuutta ja raadollista kilpailua sekä pokkuroinnin ja verkostojen merkitystä. Vaikka esikuvat Kochin karikatyyrimäisille kirjailijakollegoille saattavat löytyä Hollannin kirjallisuuspiireistä, ovat ne tunnistettavia stereotyyppejä myös muualla.

Kerronnallisesti Koch taitaa jännityksen ja jännitteiden rakentamisen. Hän onnistuu usein naruttamaan lukijaa ja yllättämään aina. Koch-lukukokemuksen jälkeen lukija on kuin moraalisista aseista riisuttu. Jäljelle jää kuitenkin oivalluksen ilo. Nautinnollista luettavaa!

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia).

Herman Koch: Naapuri
Geachte Heer M.
Suom. Sanna Van Leeuwen
2014, Siltala
516s.
Kansi: Susanna Appel, Dreamstime

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s