Petri Vartiainen: Miehen ryhti

Kirjan päähenkilönä on Ari, peruskoulun yläasteen äidinkielen opettaja. Arilla on myös vaimo ja lapsia, mutta Miehen ryhdissä kaiken keskiössä on Arin työ. Ari on kyllästynyt siihen, koska oppilaat eivät tunnu oppivan, eikä kollegoilla tai varsinkaan johtoportaalla tunnu olevan kiinnostusta alan kehittämiseen. Kyynistynyt opettaja ideoi opetusmenetelmien uudistamista, mutta suurien suunnitelmien tiellä tuntuu olevan jatkuvasti esteitä. Samanaikaisesti odotukset valtion ja esimiesten tasolta aina digiloikasta uusiin opetussuunnitelmiin kuormittavat Aria.

Kotona ei ole juuri helpompaa. Perhe vaatii Arilta aikaa, jota ei oikein töiltä jaksaisi riittää. Ehkä tunnollisuuttaan Ari on jatkuvasti ylityöllistetty. Vaimo Veera toivoisi Arin viettävän enemmän aikaa lastensa kanssa, ”ettei kasvattaisi muiden lapsia omiensa sijaan”, ja että tämä vain ”opettaisi” sen sijaan, että haluaisi kokoajan vain ”kehittää”. Vaimo haluaisi neljännen lapsen, mutta Ari ei aivan ole lämmennyt ajatukselle.

Opettajanhuoneessa Aria sparraa sekalainen porukka kansankynttilöitä. Kalevi on vanhan koulukunnan opettaja, joka vannoo opetusmetodeista toiston ja jäljentämisen nimeen. Irmeli on suorapuheinen, pian eläkkeelle jäävä luonnontieteiden opettaja. Rempseä Repe kohtaa oppilaansa ”katutasolla”. Vanhanaikaista pedagogiikkaa arvostava englanninopettaja Aulikki on sisustanut luokkansa omaksi valtakunnakseen ja pitää sivistystä saarekkeena, jonne oppilaat täytyy luotsata. Joukosta löytyy myös ronskeja, akateemisille pätevyyksille kintaalla viittaavia ”duunariopettajia” ja tietenkin hikariopettajia.

Myös oppilaat ammentavat stereotypioista. Löytyy menestyvä, tunnollinen Mari, joka napsii kaikki stipendit. Moniongelmainen Juhani aiheuttaa Arille enemmän päänvaivaa. Lisäksi on kiusattu Valtteri.

Kotipuolessa perheen lisäksi Aria haastaa appiukko Taisto, entinen opettaja, jolla on konservatiivinen käsitys opettamisesta. Taiston tarina kulkee monologina Arin tarinan rinnalla, hauskasti nykyhetkestä taaksepäin.

Vartiainen tuntee koulumaailmansa – kaiketi koska on siellä töissä itsekin. Kerrontaote on humoristinen ja ironisoiva. Useita anekdootteja koulumaailmasta löytyy niin oppilaiden kuin opettajien ja vanhempien käytöksestä. Niiden todenperäisyydestä ei ole tietoa, mutta ne voisivat uskottavasti olla myös todellisia esimerkkejä nykykoulumaailmasta.

En kerro oppilaille sanaakaan. He vastustavat koulua ja opetusta, mutta enemmän he vastustaisivat sitä, jos joku yrittäisi muuttaa tuttuja laitosrutiineja. Hivutan uusia juttuja mukaan vähitellen.”

Sanankäyttäjänä Vartiainen on hyvä, hän taitaa mustan huumorin taidon. Oppilaiden jatkuva haistattelu ja opettajan lakoniset reaktiot siihen huvittavat. Osaamisen tunnistaminen, vertaismentorointi, kokonaisvaltainen ihmiskäsitys – kaikki koulutusmaailman muotisanoja, ja usein ihan pitkälle ajateltujakin – näyttäytyvät Arille huuhaana ja sanahelinänä.

Kirja sisältää paljon Arin ajatuksia koulumaailmasta ja opettamisesta. Se on siinä mielessä hieman päiväkirjamainen. Tuntuu, että Arilla on paljon sanottavaa ja nyt hän sitten kaiken sanoo.

Jos kävisin kuntosalilla, istuisin soutulaitteeseen, koska oppitunnit ovat pelkkää huopaamista. Eteenpäinmenon illuusio riittää.”

Vartiaisen koulujärjestelmän kritiikki on paikoin terävää, mutta kirjassa tuntuu olevan niin paljon sanomaa ja kannan ottamista, että se jo hieman väsyttää. Vaimon kanssa asiat tuntuvat kiertävän draamallisestikin kehää. Lukiessa tuntuu, että he ovat jatkuvasti sängyssä – nukkumaan menossa – ja puhe pyörii lapsenhankinnan ympärillä. Opettajat ja oppilaat – ehkä Aria lukuunottamatta – ovat karikatyyrimäisiä ja hieman kliseisiä. Vaimon isä Taisto jää kiinnostavuudestaan huolimatta vähän irralliseksi hahmoksi.

Naishahmot ovat Vartiaisen kirjassa ohuita. Vaimo tuntuu nalkuttavan jatkuvasti. Niin opettaja- kuin oppilaskunnassakin täydellisyyteen pyrkivät ovat tyttöjä ja naisia, miehille on varattu rentun roolit ja samalla luova ajattelu.

Miehen ryhdin vahvuus on hauskuus ja nokkeluus. Koulumaailman parodiointi on myös tervetullut aihe. Koulutusjärjestelmän ja nykyopettajan työhön kohdistuva kritiikki olisi kuitenkin tullut selväksi hieman kevyemmälläkin alleviivauksella.

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista). Kirjasta kiitos Annelille, joka pitää Annelin kirjablogia.

Petri Vartiainen: Miehen ryhti
2016, Otava
254s.
Kansi: Piia Aho

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s