Paul Auster: 4321

Mitä jos oman elämän voisikin aloittaa alusta? Mitä jos se olisikin mennyt aivan eri suuntaan? Missä olisin nyt, jos olisinkin taannoin valinnut aivan toisin? Näistä aihioista ammentaa Paul Austerin pääteokseksikin kutsuttu 4321-romaani.

Teoksen päähenkilönä on Archie Ferguson, vuonna 1947 Yhdysvaltoihin syntyvä poika, jonka elämää seurataan lapsuudesta elämän loppuun asti – neljässä eri tarinassa. Kirja tarjoaa Archielle neljä vaihtoehtoista elämänpolkua ja näyttää, miten pienillä sattuman heilahduksilla tai valinnoilla elämä saattaakin lähteä aivan eri suuntaan kuin mihin sen odottaisi menevän.

Kyllä, kaikki oli mahdollista, ja vaikka asiat menivät tietyllä tavalla, siitä ei seurannut, etteivätkö ne voisi mennä toisella tavalla. Kaikki voisi olla toisin.”

4321 sisältää neljä erilaista tarinaa samasta henkilöstä. Archien eri elämiä seurataan aina yksi ikävaihe kerrallaan. Näin lapsuudesta tulee ensin neljä erilaista lukua (1.1., 1.2, 1.3, 1.4), sitten nuoruudesta (2.1…) ja niin edelleen. Tarinat ovat niin lähellä toisiaan, aina lähes samoja sivuhenkilöitä myöten, että ne menevät jo keskenään sekaisin. Useaan kertaan jouduin palaamaan luvun alkuun tarkistamaan, kenen Archien tarina olikaan kyseessä ja mihin juonikuvioon tarina oli viimeksi jäänyt.

Mitä sinä ajat takaa, Archie? Sitä että me emme koskaan saa tietää, valitsimmeko oikein vai väärin. Siitä voisi olla varma vain, jos kaikki tosiasiat olisivat tiedossa, ja ne voi saada selville vain olemalla kahdessa paikassa yhtä aikaa, mikä on mahdotonta. Ja? Ja siksi ihmiset uskovat Jumalaan.”

Yhdessä tarinoista Archien isä kuolee vakuutuspetokseen liittyvässä tulipalossa. Äiti menee uusiin naimisiin. Yhdessä vanhemmat vaurastuvat kun vanhempien bisnekset kukoistavat, toisessa Archie jää köyhäksi. Yhdessä tarinoista Archie kuolee jo nuorena, joten oikeastaan varsinaisia seurattavia elämänpolkuja on kolme. Tarinoista löytyvät jotakuinkin samat henkilöt eri kohtaloilla. Archie käy kaikissa samalla lapsuuden leirillä, lähtee kaikissa Pariisiin mutta vain yhdessä asettuu sinne myöhemmin asumaan. Yhdessä tarinoista Archie on biseksuaali, toisissa hetero.

Auster käy läpi Archien kautta myös ajankohtaisia yhteiskunnallisia tapahtumia, kuten Vietnamin sodan, opiskelijaliikehdintää ja rotumellakoita. Samanaikaisesti Archie kasvaa pojasta mieheksi, rakastuu ja pettyy rakkaudessa.

Kaikissa tarinoissa Archie päätyy kirjoittamaan, oli se sitten kirjailijana, runoilijana tai toimittajana. Archie on syntynyt samana vuonna kuin Paul Auster itse ja Archieta onkin pidetty jonkinlaisena Austerin alter egona.

Austerin teksti on miellyttävän soljuvaa. Auster on tarinankertoja isolla t:llä ja hänen kerrontatyylissään on jotakin hyvin tuttua ja turvallista, mutta tylsää se ei ole.

Hallie ei yrittänytkään laittaa maailmaa uuteen uskoon perustuksiaan myöten, ei intoutunut vallankumouksellisen uhmakkaisiin eleisiin vaan halusi tehdä hyvä siinä särkyneessä maailmassa, jossa itsekin eli, suunnitteli käyttävänsä koko elämänsä muiden auttamiseen, mikä ei ollut niinkään poliittinen vaan uskonnollinen teko, uskottoman ja dogmittoman uskon teko, uskon yksittäiseen ihmiseen, yhteen ihmiseen kerrallaan, taival joka alkaisi lääketieteellisestä ja jatkuisi sen jälkeen niin kauan, kunnes hän valmistuisi psykoanalyytikoksi, ja vaikka Amy ja koko joukko muita olisi väittänyt, että ihmiset sairastuivat, koska yhteiskunta oli sairas, ja että auttamalla heitä sopeutumaan sairaaseen yhteiskuntaan heidän sairautensa vain pahenisi, Hallie puolestaan olisi sanonut, että olkaa hyvä vain ja kehittäkää yhteiskuntaa paremmaksi, jos pystytte, mutta juuri tällä hetkellä monet kärsivät ja minulla on töitä.”

Yli 1000-sivuisen teoksessa kerronta on kuitenkin ajoittain hieman selostajamaista. Auster laskettelee tarinaa kuin mäkeä alas.

Sattuman oikut ihmiselämässä ei ole Austerille vieras teema. 4321 on pikemminkin Austerin kirjailijan uralla jännittävä uusi lähestymistapa tuttuun teemaan. Se tavallaan sitoo hänen kirjailijanuran lankoja yhteen.

Kerronnallisesti ja tarinan tasolla olisin suonut Austerille enemmän riskinottoa. En osaa valita Archieiden tarinoista suosikkia, ne ovat pohjimmiltaan melko tavanomaisia kasvukertomuksia. Archieiden elämät olisivat voineet erota toisistaan vielä enemmän. Toisaalta samankaltaisuudet alleviivaavat sitä samanaikaisesti pelottavaa ja lohdullista ajatusta, että hyvin pienillä elämänvalinnoilla voi olla vaikutusta siihen, minne tie vie.

Kirjan omaperäinen kerrontalogiikka risteävine kertomuksineen mahdollistaa erilaisia lukutapoja ja houkuttelee lukemaan sen uudestaan. Voisi olla mielenkiintoista lukea aina yhden Archien tarina kerralla putkeen ennen seuraavan aloittamista. Toisaalta, yhtä suositeltavaa voi olla kehoitus unohtaa juonen orjallinen seuranta ja vain nauttia sujuvasta tekstistä.

Pienestä yllätyksettömyydestä huolimatta pidin kirjasta paljon. Se on huolellisesti rakennettu, ihmisläheinen, ajaton ja lohdullinen muistutus ihmiselämän sattumanvaraisuudesta.

Lopussa perustellaan kirjan nimeä ja onpa sinne ujutettu kerronnallinen koukkukin.

Osallistun tällä kirjalla Helmet 2017 -lukuhaasteeseen #4 (kirja lisää hyvinvointiasi).

Paul Auster: 4321
Suom. Ilkka Rekiaro
2017, Tammi
1041s.
Kansi: Jussi Kaakinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s