Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä?

Sinikka Nopola on minulle tutumpi lastenkirjailijana, joten tätä aikuisille suunnattua, riemukasta esseekokoelmaa olisin tuskin osannut erikseen etsiä. Sattumalta se osui silmään kirjaston uutuushyllyssä ja houkutteli hulvattomalla nimellään. ”Onko teillä tämmöistä?” ei oikeastaan ole perinteinen esseekokoelma vaan pikemminkin monenlaisia lyhyistä tekstilajeista koostuva katsaus arjen pieniin ja suurempiin kommelluksiin ja pohdintoihin. Kymmenistä esseistä, pakinoista, novelleista ja kolumneista koostuva kokoelma on jaettu eri kokonaisuuksiin.

Teoksen aloittaa sarja ”Arvojeni kiteymä”, jonka pienet arkiset tarinat huvittavat nokkeluudellaan ja tunnistettavuudellaan. ”Arvojeni kiteymä: ’Onnea’” kuvaa pieleen vahingossa mennyttä Facebook-päivitystä, jolla on hupaisat seuraukset. ”Peruna: Elämäni Tuhkimona” puolestaan asettaa ihmisluonteet järjestykseen vihannesvertauksin.

Jos peruna olisi ollut ystävä, se olisi ollut kuuntelija. Sille olisi tilitetty, miten Suomi on ikävä maa ja täältä on päästävä heti Nizzaan, Malagaan tai Intian Andamaaneille. Sellainen ystävä olisi ollut omiaan luomaan kontrastin, mausteiselle, ’voimakkaalle’ ihmiselle. Kun ’voimakas’ ihminen on ’persoonallisuus’, perunatyyppi on ’ihan kiva mutta tavallinen’.”

Oman osionsa muodostavat dialogimuotoon rakennetut, hieman toisiaan toistavat mutta silti huvittavat kohtaukset Anskun ja Peran, toisiaan koettelevan avioparin, keskusteluista. Draaman kaari on aina jotakuinkin samanlainen: Ansku maalailee ihanteita itselleen, Peralle tai heidän elämälleen. Pera puolestaan ei useimmiten pysy perässä vaimonsa ajatuksenjuoksussa, mikä hermostuttaa Anskun, joka sitten ilmoittaa ottavansa eron, johon Pera toteaa aina ”Asia selvä”.

Riemukkaimman osion muodostaa kirjan ”Onko teillä tämmöistä?” -sarja, jonka teksteissä löydetään yksittäisten persoonallisten, mutta tunnistettavien esimerkkien kautta tie yleiseen. Omasta mielestäni ehkä koko kirjan hauskin tarina on osiosta löytyvä ”Onko teillä tämmöistä, että päätätte järjestää yhteisöllisen joulun?”. Siinä kertoja intoutuu suunnittelemaan yhteisöllistä joulua äidin vanhainkotiin. Ylpeänä tytär suunnittelee suu vaahdossa vanhuksia ilahduttavaa jouluherkkupöytää ja lahjoja, joulua joka ei olisi ikääntyneille tylsä ja teollinen vaan yhteisöllinen, arvokas ja lämmin. Äidin perisuomalainen täystyrmäys tarinan lopussa on niin osuva, että nauran ääneen.

”Nainen reunapaikalla” -sarja puolestaan kuvaa ihmistyyppejä, kuten vaikkapa ”Fontti-ihmistä” tai ”ulkoilmaihmistä” humoristisesti. Tämän osion kirjoituksista pidin eniten ”Kaksi ilmettä jotka kannattelevat maailmaa” -nimisestä tekstistä, joka kertoo kuopuksen ja esikoisen erilaisesta olemisesta ja suhtautumisesta elämään.

Esikoisilme koostuu suun asiallisesta kaaresta (mitähän minun tulisi maailmassa suorittaa) sekä kulmakarvojen kurtistuksesta (suoritinkohan tehtäväni moitteettomasti). Kuopusilme syntyy letkeästä hynystä (mitähän mukavaa maailma voi minulle tarjota).”

Onko teillä tämmöistä? –kokoelman tarinat viehättävät tunnistettavuudellaan. Vaikka meillä ei olisikaan tämmöistä niin meidän naapurissa, sukulaisella, ystävällä, on juuri tämmöistä. Nopolan kokoelmasta on helppo löytää itsensä, äitinsä, tätinsä tai setänsä. Tarinat eivät ilku – vaikka välillä hieman piikittelevät – vaan huumorissa on lämpöä ja lempeyttä.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #36 (kokoelma esseitä tai kolumneja).

Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä?
2017, WSOY
175s.
Kansi: Hannu Hyrske / Martti Ruokonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s