Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Selja Ahavan Finlandia-ehdokkaanakin olleen teoksen lähtöasetelma tuntuu lähes kohtuuttoman murheelliselta. Kertojana pieni Saara-tyttö, joka menettää yhtäkkiä äitinsä, kun taivaalta putoaa jäälohkare tämän päälle. Kirja kertoo tapahtumasta ja sen seurauksista lapsen näkökulmasta. Saara ripustautuu muistoihin äidistä ja yrittää ymmärtää tapahtunutta. Hercule Poirot -salapoliisisarjoissakin Poirot aina selvittää lopulta kuolemantapaukset ja löytää syyt tapahtuneelle, sitä odottaa Saarakin.

Lopulta auto kääntyy Förstorgårdin puukujaan. Lopetan ajattelun ja piirrän valkoisen viivan äidin palasten ympärille. Kun pysäytän ajatukset valkoisella viivalla, voin jatkaa niitä myöhemmin uudestaan, samasta asennosta.”

Kirja kuvaa lapsen tapaa käsitellä asiaa niin koskettavasti, että sitä lukiessa meinaa pakahtua. Isä hapertuu äidin kuoleman jälkeen lähes täysin eikä oikein osaa uskoa tapahtunutta.

Kyllä minä olen nähnyt, miten isä välillä vilkaisee taivasta. Ikään kuin se tarkistaisi jotain. […] Ikään kuin se olisi vasta nyt tajunnut, että pihan yläpuolella on aina tyhjä taivas. Ja taivaan takana on avaruus, ja avaruudessa avaruusaluksia, jotka voivat mennä rikki. Taivas on ajatus, jonka ympäri minäkään en osaa piirtää viivaa.”

Saaran kertojaääni on verkkainen ja havainnoiva. Kirja tavoittaa upeasti sen tunteen, jossa järkyttävä asia vavisuttaa ihmisen (erityisesti lapsen) luottamusta koko maailmaan. Silloin mitä tahansa voi tapahtua milloin vaan, eikä silloin parane luottaa mihinkään tai kehenkään.

Että jos taivas ja meri eivät ole luotettavia, ei sitä ole aina maakaan! Jääkokkareet tippuvat, salamat lyövät, aallot pyyhkäisevät, ja joskus maa vain yksinkertaisesti repeää.”

Ahavan kirjan teemana on sattuma ja elämän ennustamattomuus. Sattumalla on iso merkitys myös kirjan toisessa tarinalinjassa, jossa seurataan Saaran tätiä, Annua, joka on voittanut kahdesti lotossa. Uskomaton onnenpotku keikauttaa myös Annun maailmaa. Onnekas sattumus ei tuokaan onnea vaan ahdistusta. Annu löytää yllättävän yhteyden toisen sattuman ”uhrin”, skotlantilaisen Hamish McKayn, kanssa, johon on iskenyt salama viisi kertaa. He aloittavat kirjeenvaihdon.

”Rouva Heiskanen, ehkä maailma tarvitsee toisinaan tapahtumia, jotka ravistavat meidät hereille. Tässä kylässä minä olen tuo herätys. Kauppaan astuessani saan jokaisen asiakkaan muistamaan, että taivas voi tippua niskaamme.”

Ahavan teoksessa on omalaatuinen vire. Se on toisaalta vahvasti todellisuudessa kiinni ja realistinen, toisaalta lähes maaginen kertoessaan tavallisista ihmisistä ihmeellisyyksien keskellä. Ahava osoittaa, miten onni voi kääntyä onnettomuudeksi ja miten elämän sattumusten edessä ihminen on lopulta melko voimaton. Kaikista sinänsä uskomattomista sattumuksista huolimatta tarina on hyvin samaistuttava ja koskettava. Virkkeet ovat häikäisevän kauniita, useat kuin runoja itsessään.

Selja Ahavasta tuli tämän kirjan myötä kertaheitolla yksi lempikirjailijoistani. Taivaalta tippuvat asiat on mielestäni yksi maailman parhaista kirjoista. Se on myös minulle harvinainen lukukokemus: kirja, jonka voisin kuvitella lukevani uudestaan ja uudestaan.

Osallistun tällä kirjalla Helmet 2017 -lukuhaasteeseen #13 (kirja ”kertoo sinusta”).

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
2015, Gummerus
222s.
Kansi: Jenni Noponen / iStock

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s