Witi Ihimaera: Valasratsastaja

Oseanialaisen kirjailijan löytäminen lukuhaastetta varten – varsinkin jos listan ulkopuolelle jättää Australian – ei ollut aivan helpoimmasta päästä. Jonkin verran toki oseanialaisia kirjailijoita on käännetty, mutta ainakaan itselleni nimet eivät olleet kovin tuttuja entuudestaan.

Uusiseelantilaisen Witi Ihimaeran Valasratsastaja on kohtuullisen tunnettu, erityisesti koska kirjasta on tehty myös elokuva.

Romaani on kuvaus uusiseelantilaisesta nuoresta tytöstä ja tämän taidosta olla valaiden kanssa. Tarina kiertyy Whangara-nimisessä kylässä asuvan maoriheimon ja siihen syntyvän tyttären, Kahun, ympärille. Suvussa on tavattu pitää poikalapsia tyttöjä arvokkaampina. Kahun ollessa kahdeksanvuotias, rannalle ajautuu valaita kuolemaan. Tapahtuma herättää Kahun ja koko yhteisön valaiden pelastamiseen. Valaita pidetään maoriyhteisössä tärkeinä, ne kiinnittyvät vahvasti yhteisön uskomuksiin.

Valasratsastaja on viehättävä, joskin (konkreettisestikin) melko ohut ja hivenen irrallinen teos. Siinä tuntuu olevan vahvaa sanomaa, jota ei kuitenkaan näin pienessä sivumäärässä voidakaan käsitellä kovin syvällisesti. Aineksia itse tarinassa olisi. Maorien perinnekulttuuri, nykyajan paineet ja yhteiskunnassa kohtaama rasismi aiheuttavat jännitteen, joka oireilee monella tapaa. Vanhat tavat uhkaavat hiipua ja kulttuuriperimä heikentyä. Tarinassa mytologia sekoittuu arkiseen. Kirja kommentoi niin alkuperäisväestön ja kantaväestön välisiä selkkauksia kuin myös sukupuolten välistä epätasa-arvoa yhteisön sisällä, sekä toisaalta ihmisen ja eläinten välisiä konflikteja ja ihmisen suhdetta luontoon.

Niin kunnioituksen seremoniat käytiin ihmisen ja meren välillä. Esimerkiksi kalastus oli tapu, eivätkä naiset lähteneet merelle miesten kanssa, ja kalavesillä suoritettiin erityisiä rituaaleja hyvän kalaonnen varmistamiseksi. Ja noina päivinä jopa hai auttoi ihmistä, ellei hän ollut rikkonut tapua. Kunnes tuli aika, jolloin ihminen kääntyi kumppaneitaan eläimiä vastaan, ja valaanpyydystäminen alkoi.”

Kirja sisältää runsaasti maorinkielisiä sanoja ja lauseita tekstin seassa. Niitä on niin paljon, että se jo hieman hidastaa lukemista. Kirjan lopusta löytyy kuitenkin sanasto maorinkielisille sanoille. Muutenkin on mielenkiintoista lukea lähes kaksikielistä kirjaa.

Hän sanoi haluavansa alkaa opettaa kylän miehiä säännöllisesti, jotta voisimme oppia historiastamme ja tavoistamme. Vain miehiä, hän lisäsi, koska miehet olivat tapu. Tietenkään opiskelu ei tapahtuisi kuten ennen vanhaan, ei yhtä ankarana, mutta tarkoitus olisi sama: pitää reo elossa ja mana iwissä.”

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #46 (oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja).

Witi Ihimaera: Valasratsastaja
The Whale Rider
Suom. Mervi Hangasmäki
2003, Like
154s.
Kansi: Eliza Karmasalo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s