Maria Jotuni: Huojuva talo

Suomalaisten ”klassikkokirjojen” hyllyt on yleensä varusteltu mieskirjailijoiden tuotoksilla, joten itselleni oli luontevaa tarttua lukuhaasteen klassikkokirja-kohdassa nimenomaan naiskirjailijan opukseen. Kiistatta klassikkolistoilla keikkuva Maria Jotunin Huojuva talo sai kunnian olla tämä kirja.

jotuni_huojuva talo

Tarinan päähenkilöinä ovat Lea ja Eero. Lea on äidin, Toini-siskon ja alkoholisoituneen isän kanssa kasvanut nuori ja kokematon nainen, joka tutustuu juhlissa tulevaan aviomieheensä Eeroon. Rakastuttuaan pari menee naimisiin. Yhdessäolon myötä Lea oppii kuitenkin tuntemaan myös Eeron pimeän, ilkeän ja ankaran puolen, ja tuntemaan sen nahoissaan koko ajan lisääntyvänä väkivaltana.

Teos on yllättävän ajaton ja hienovarainen kuvaus avioliittohelvetistä, jossa pariskunnan välinen jännite kasvaa kestämättömiin mittoihinsa vähäeleisesti ja huomaamatta mutta samanaikaisesti suorasukaisesti.

”Lea jakoi vuodenajat omalla tavallansa. Kun oli syksy, oli Eero tyytymättömin oloihin, kun oli talvi, oli Eero äänettömin ja julmin, kun oli kevät oli hän levottomin ja kesällä hän oli ovelin ja viekkain. Kesät olivat muuten suurimman levon aikaa, Eero oli silloin poissa kotoa kuukauden tahi puolitoista. Sillä aikaa koti ikäänkuin rakennettiin uudelleen.”

Väkivaltaisen, itseriittoisen ja ailahtelevaisen Eeron rinnalla Lea näyttäytyy vähä vähältä henkisen ja fyysisen alistamisen alla murenevana ja tilanteeseen alistuvana osapuolena. Samaan aikaan Lea pyrkii jatkuvasti ennakoimaan, varautumaan ja järkeilemään Eeron purkauksia. Lukija pääsee näin uskottavasti mukaan seuraamaan väkivaltaisen suhteen vaikutuksia sen uhrin näkökulmasta. Henkisen kuormittavuuden rinnalla aihe viedään myös yhteiskunnalliselle tasolle. Lea pohtii mahdollisuutta lähteä, mutta aikakauden naiselle se on ollut esimerkiksi taloudellisten ja sosiaalisten riippuvuuksien vuoksi vielä vaikeampaa kuin ehkä tänä päivänä.

Jotuni kirjoitti teoksensa jo 1930-luvulla, mutta se julkaistiin vasta 1960-luvun alussa.

Väkivallalla ei tarinassa mässäillä, mutta silti lukija aistii kokoajan kasvavan piinan. Kerronta on taitavaa ja aikakaudelle tyypillisestä kielestä huolimatta samaistuttavaa, mikä tekeekin teoksesta hyvin ajattoman ja puhuttelevan myös tänä päivänä.

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #3 (suomalainen klassikkokirja).

Maria Jotuni: Huojuva talo
1963, Otava
577s.
Kansi: ei mainittu

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s