Chris Cleave: Little Been tarina

Se pieni muovikassi minulla oli kädessäni, kun säilöönottoyksikön virkailija käski minun mennä puhelinjonoon. Jonon kärkeen päässyt tyttö oli pitkä ja kaunis. Hänen juttunsa oli kauneus, ei puhuminen. Mietin, kumpi meistä oli valinnut paremman selviytymiskeinon.”

Little Been tarina -kansi

En ollut kuullut Little Been tarinasta tai sen kirjoittajasta Chris Cleavesta ennen, joten kirjaan tuli tartuttua ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Paljonkaan tarinasta ei myöskään paljasteta itse kirjan alussa, takanannesta puhumattakaan. Tämä on hyvä ratkaisu: tarina saa näin rauhassa kuoriutua auki.

Tarinan alussa nigerialainen siirtolainen, Little Bee (”pikku-mehiläinen”), lähtee englantilaisesta säilöönottokeskuksesta ilman papereita. Sitten hän hakeutuu Sarahin, englantilaisen aikakauslehden päätoimittajan, ja tämän pienen pojan luokse. Käy ilmi, että Little Bee on kohdannut Sarahin ja tämän miehen Andrewn aiemmin Nigeriassa. Mutta miksi ja miten, sen tarina paljastaa hiljalleen.

Little Been tarina kytkeytyy vahvasti sekä ylikansallisten yritysten valtaan Afrikassa että Euroopan epäoikeudenmukaiseen pakolaispolitiikkaan. Öljy-yhtiöiden valta erityisesti Nigeriassa puhutti varsinkin 1990-luvulla. Tuolloin kuuluisaksi tuli myös nigerialainen aktivisti Ken Saro-Wiwa. Viime vuosikymmeninä öljy-yhtiöiden ja paikallisväestöjen välisistä konflikteista kehitysmaissa on puhuttu vähemmän.

Little Bee pääsee pakenemaan konfliktia kotimaassaan, mutta ei voi olla kotonaan oikein Iso-Britanniassakaan. Ainainen pelko vapauden menetyksestä ja pakkopaluusta Nigeriaan kummittelee yllä. Maahanmuuttopolitiikkaa toteuttavien viranomaisten valta päättää ihmisten kohtaloista on kohtuuton.

Poliisit paukauttivat partioauton ovet kiinni takanaan: klonk. Minua puistatti. Pakolaisena oppii kiinnittämään huomiota oviin. Siihen, milloin ne ovat auki, milloin kiinni; ääneen jonka ne saavat aikaan; siihen, mille puolelle niitä on itse joutunut.”

Little Been tarina käsittelee isoja ja raskaita teemoja ja alkaa kiinnostavasti, mutta loppupeleissä isojen teemojen käsittely jää melko pinnalliseksi. Tästä kirjasta ei oikein ota selvää. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Juoni on melko villi eikä kovin uskottava. Fiktiossa tämä on tietenkin sallittua, mutta tarina tuntuu epätasaiselta. Välillä teos on yhteiskunnallisesti terävä kuvaus pienestä ihmisestä globaalien valtataisteluiden keskellä, välillä neen jopa pateettisen viihteellinen.

Tarinan kertojina vuorottelevat Little Bee ja Sarah. Vahvimmillaan se on Little Been kerronnassa. Kerrontatavan valinta on sikäli onnistunut, että se viestittää kahdesta erilaisesta maailmasta ja siitä, miten sattuman oikusta ihmisen kohtalo määräytyy ja miltä asiat näyttävät eri lähtökohdista katsottuina.

Räpyttelin kyyneliä silmistäni. ’Siis kompromissi? Eikö aikuistiminen olekin surullista? Aluksi sitä on kuin Charlie. Luulee voivansa tappaa kaikki pahikset ja pelastaa maailman. Sitten sitä vanhenee, tulee ehkä Little Been ikään, ja huomaa, että maailman pahuus piilee omassa sisimmässä, että ihminen on tavallaan osa sitä. Ja kun ikää karttuu vielä lisää ja mukavuudenhalu kasvaa, sitä alkaa miettiä, onko omassa sisimmässä nähty pahuus ehkä sittenkään niin paha asia. Sitä alkaa puhua kymmenestä prosentista.’”

Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #33 (selviytymistarina).

Chris Cleave: Little Been tarina
The Other Hand
Suom. Irmeli Ruuska
2008, Gummerus
369s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s