Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas

Westön viimeisin teos jatkaa Helsinki-romaanien sarjaa levittämällä esiin jälleen erään perheen ja suvun tarinan. Tarina alkaa dekkarimaisesti, kun kertoja, ikääntyvä kirjailija, huomaa jonkun hiippailevan kotitalonsa nurkilla. Sitten hän saa kuulla vanhn ystävänsä Alex Rabellin puukotuksesta. Pian tarina hyppää 1960-luvulle ja kertojan lapsuuteen, ja alkaa keriä auki tarinaa ystävyydestä, rakkaudesta ja perhesalaisuuksista. Kertojan isä on vuokrannut torpan varakkaan Rabellin suvun Ramsvikin huvilan naapurista. Ramsvikissa kertoja tutustuu ikäiseensä poikaan, Axeliin ja tämän siskoon Stellaan. Axelista tulee kertojan hyvä ystävä ja Stellaan hän tietenkin sittemmin rakastuu.

Rikinkeltainen taivas kansikuva

Kolmikon välinen suhde on intensiivinen. Erityisesti Axelin ja kertojan välistä ystävyyttä kuitenkin koettelee myös salaisuus sekä jonkinlainen epätasa-arvo. Kertoja ihailee Axelia ja antaa tälle kaikenlaisen käytöksen anteeksi. Myrskyisäksi muodostuu sittemmin myös kertojan ja Stellan välinen suhde. Kaikki päähenkilöt ovat jollain tapaa arvaamattomia, voimakastahtoisia ja vähän itsekeskeisiä.

Vuosien kuluessa minä ymmärsin ne ehdot, joilla ystävyytemme saattoi jatkua: etten enää kysellyt Alexilta asioista, ettemme enää keskustelleet elämän syvällisistä arvoituksista ja etten koskaan asettanut hänen reaktioitaaan ja tekojaan kyseenalaisiksi, en edes silloin kun ne olivat minusta tylyjä ja vastenmielisiä tai vain ylipäätään outoja. Ja tärkein asia oli tietysti se, etten ikinä maininnut Jakobia sanallakaan.”

Minulla oli se ongelma sekä isän että äidin kanssa: vaikka opin lukemaan heitä varhain, aivan kuten olen myöhemmin osannut lukea muita ihmisiä, joskin minun on aina ollut vaikea ymmärtää itseäni, en kuitenkaan uskaltanut kertoa heille mitä näin, sillä pelkäsin etteivät he sitten pitäisi minusta, pelkäsin etteivät he ymmärtäisi mitä virkaa oli minunlaisellani ihmisellä, jolla oli röntgenkatse ja joka inhosi partiota ja uhrimieltä ja jalkapalloa ja Jumalaa.”

Westöllä on hallussaan menneisyyden Helsingin ja erityisesti sen suomenruotsalaisten piirien kuvaus. Westön päähenkilöt ovat usein ”jätkiä”, joista löytyy tarttumapintaa myös tällaisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Rakenteellisesti Westön romaanit ovat usein samantyyppisiä. Niissä päädytään usein keskeisten henkilöhahmojen lapsuuteen ja nuoruuteen, jotka rakentavat kokonaiskuvaa tämän päivän tapahtumista. Lapsuudenkuvaus on väistämättäkin usein nostalgista, tässä romaanissa se kertautuu kirjailijan muistojen myötä erityisesti. Toisaalta se herättää kysymään, miten omat muistot rakentavat todellista historiaa, tai sitä, miltä historia näyttää eri näkökulmista katsottuna.

Sukusaagan ohella kirjassa on myös yhteiskunnallista pohdintaa, joka jää kuitenkin hieman pinnalliseksi. Alun mysteeriin saadaan myöhemmin vastauksia, mutta jännityksen sijaan keskeisemmin mieleen jäävät henkilöiden välisten suhteiden jännitteet.

Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #43 (suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle).

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas
Den svavelgula himlen
Suom. Laura Beck
2017, Otava
459s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s