Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Juha Itkosen läpimurtoromaanin tarina pyörii kansainvälistä laulajan uraa tekevän Suvi Vaahteran – taiteilijanimeltään Summer Maple – ympärillä. Kertojina ovat vuorotellen Suvin nuoruudenrakastettu Antti ja Suvin äiti Leena. Suvi on onnistunut toteuttamaan sen, mistä moni pikkukylän kasvatti vain haaveilee: ponnistanut oikeasti kansainväliseksi laulajatähdeksi Amerikkaan asti. Nyt Suvi on kuitenkin kadonnut työreissulla Afrikassa eikä häneen saada yhteyttä: onko jotain tapahtunut vai onko kyseessä vain julkisuustemppu? Tästä lähtökohdasta tarina hyppää kerimään auki Suvin menneisyyttä ja laulajauran alkuaikoja, Antin ja Suvin suhteen alkua ja Suvin vanhempien, Leenan ja Riston, kohtaamista. Tarinassa on mukana myös Antin nykyinen vaimo Elisa, joten Antin osalta kertomus on hyppäys tämän edelliseen elämään.

Itkonen

Musiikki on romaanissa keskeisessä osassa. Suvin musiikkiuran eri puolia aina musiikin tekemisestä poptähden julkisuusrumbaan seurataan tiiviisti. Välillä ollaan nuoruuden bänditreeneissä ja biisintekohommissa. Kirjan luvutkin on nimetty musiikkitermein: intro, bridge ja niin edelleen.

Ajattelen, että jos olisin lukenut Itkosen teoksen nuorena, olisin saattanut pitää siitä. Teos on vahvasti aikaan sidottu, joskin paikoitellen tuntuu vielä kuvaamaansa aikaakin vanhahtavammalta. Nyt en oikein päässyt tarinan naivistiselta tuntuvan amerikkalaisen popunelman toteuttamistarinan sisään. Myös Suvin taiteilijanimi ja ”hyväntekeväisyystyö” Afrikassa kalskahtavat vain kliseisiltä. Jos asetelmassa on ironiaa, ei se minulle välity.

Itkosen kieli on sujuvaa mutta yllätyksetöntä. Kerronnassa sinänsä piristävät musiikkiviittausten lisäksi esimerkiksi lehtiartikkelin muotoon kirjoitetut osiot. Riemastuttavan osuva on erityisesti City-lehden haastattelu, joka todella muistuttaa Jaana Rinteen aikanaan kyseiseen lehteen tekemiä haastatteluita.

Noi ekonomin näköiset jätkät tuolla tsiigaa sua, huomaat sä? Aika moni tollanen hyvin tienaava konttorirotta haluaisi vaihtaa oman elämänsä sun elämään.

Nojoo, en mä nyt tiedä. Itse asiassa mä luulen että meidän elämässä on aika paljon samaa. Pitkiä päiviä, niukasti unta, epäsäännöllistä ruokailua.

Kaikki te sanotte noin, Ville Valokin. Ihmisillä on vähän toinen mielikuva teidän duunista: vedätte viinaa ja kamaa ja elbaatte jossain uima-altaalla.”

Suvi esitetään läpi romaanin omien haaveidensa perässä ajelehtivana tähtenä, josta hänen läheistensä on vaikea saada kiinni. Henkilönä hän jää etäiseksi, mikä tietenkin voi olla myös tietoinen valinta. Vaikka Suvi on koko tarinan keskiössä, mielestäni parhaimmillaan ja mielenkiintoisimmillaan Itkonen on kuvatessaan koto-Suomeen jäävän perheen ja muiden läheisten välistä dynamiikkaa, ihan tavallisia ihmisiä, heikkouksineen ja epävarmuuksineen.

Hän tekee aikeensa selväksi, selvittelee kurkkuaan niin että me käännymme katsomaan. Hän on 43-vuotias, yhä hän näyttää toisinaan pojalta, ja pojalta hän näyttää nyt: pojalta, joka on jäänyt kiinni jostain luvattomasta. Se taitaa sitten olla työnhaku edessä. Jonkun toisen miehen sanat, jonkun toisen miehen ääni. Tavallaan hyvä, että hänen kasvoillaan on pakotettu hymy – siitä tunnistamme hänet Ristoksi.”

Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #38 (kirjan kannessa on kulkuneuvo).

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
2005, Otava
415s.
Kansi: Sergey Tryapitsyn / iStockPhoto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s