Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

Kevyehköä ihmissuhde- ja kasvukipuilua 1960- ja 1970-lukujen Lontoon teatterimaailmasta. Jotakuinkin näin yksinkertaistaen voisi kiteyttää Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta -romaanin juonen.

Ehkä rakkaus on totta -kansikuva

Pääosassa on neljä nuorta aikuista. Luke on näytelmäkirjailija, jonka lapsuus kuluu alkoholismista ja mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien hoivaamisessa. Tarinaa kerrotaan erityisesti Luken näkökulmasta.

Hän huomasi, ettei kykene kääntymään niille kaduille jotka veisivät hänet kotiin, joten hän kiersi pientä kehää kadunkulmassa suljetun kiinalaisravintolan liepeillä. Hän pakotti itsensä pysähtymään. Ja hengittämään. Ja ajattelemaan. Hiljainen kaupunki levittäytyi liikkumattomana hänen ympärillään. Luke Kanowski ymmärsi, että hänen elämänsä vahingoitti häntä.”

Nina on puolestaan näyttelijänurasta, erityisesti vanhan ajan Hollywood-tyyliin, haaveileva nainen, jonka elämää hallitsee vahva, niin ikään näyttelijänä menestynyt äiti Marianne. Sitten Nina päätyy naimisiin omavaltaisen teatterituottajan kanssa, josta tulee uusi Ninan elämää kontrolloiva hahmo. Ninan matka itsenäiseksi naiseksi onkin yksi kasvutarinansa romaanissa.

”’TÄMÄ NÄYTELMÄ HALVENTAA NAISIA!’ Nina katseli kateuden ja myötähäpeän sekaisin tuntein tuota toista tummatukkaista tyttöä, joka järjesti kohtauksen teatterin portailla: tyttö oli raivonhetkessään kiinni vailla turhamaisuutta, vailla pelkoa. Nina ei voinut kuvitellakaan, että tuntisi jostakin asiasta niin voimakkaasti että vapautuisi omasta itsestään. Hänen äidillään oli tapana sanoa, että naisten vapautusliikkeeseen kuului rumia tyttöjä, jotka olivat vain kateellisia – mutta tämä tyttö ei ollut ruma. Oikeastaan Nina unohti kerrankin miettiä, oliko tyttö nätti vai ei: hän näki vain teot, kuuli vain sanat, joista raivo häivytti sukupuolen.”

Kirjassa seurataan myös tuottajana teatterilla työskentelevää Paulia ja teatterissa järjestäjänä työskentelevää Leightä. Nelikkoa yhdistää rakkaus teatteria kohtaan ja halu toteuttaa unelmia, mikä saattaakin heidät ystävystymään.

Lontoon teatterimaailma tarjoaa paljon ammennettavaa aina stereotyyppisistä henkilöhahmoista teatraalisiin juonenkäänteisiin. Rakkaus ja ihmissuhdekiemurat seurailevat romaanissa teatterimaailman romanttista tyyliä. Toisaalta viihdemaailma näytetään myös raadollisena kilpailun, kateuden ja selkäänpuukottamisen areenana.

Jones on selkeästi tarinankertoja, joka luovii luontevasti 1960-70 -lukujen Lontoon nuorten aikuisten maailmassa. Tarina on viihdyttävä ja päähenkilöt sinänsä elämänmakuisia. Kirjan suomenkielinen nimi luo hieman harmillisestikin mielikuvaa yhdentekevästä ihmissuhdehötöstä, vaikka Jonesin teos on paljon monipuolisempi. Alkuperäinen (Fallout) suorempana käännöksenä voisi toimia kirjalle paremmin.

Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #50 (kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja).

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Fallout
Suom. Marianna Kurtto
2015, Otava
Kansi: Thomas Hoepker / Magnum Photos ja Hulton Deutsch Collection / Corbis

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s