Peter Sandström: Laudatur

Peter Sandströmin Finlandia-ehdokkaanakin ollut romaani on vähäeleinen avioliittokuvaus. Kirjassa liikutaan vuoroin nykyajassa vuodessa 2014 Turussa ja vuoroin 1980-luvun loppupuolella Uudessakaarlepyyssä. Kertojana on keski-ikäinen runoilija Peter, joka kelaa elämäänsä erityisesti perhesuhteidensa lävitse. Ongelmallisia ovat suhteet toisen miehen kanssa hyvin viihtyvään, raskaanakin olevaan vaimoon Seepraan sekä lapsiin, Bonnieen ja Neoon. 1980-luvulla Peter elää vanhempiensa luona ja osiossa pohditaan paljon Peterin suhdetta isäänsä, eläkkeelle jäävään puutarhuriin.

Laudatur-kansikuva

Nämä olivat meidän jälkiämme, Seepran ja minun, höyhenenkeveitä ja kivikovia, ne olivat jatkuvasti läsnä mutta niitä oli miltei mahdoton nähdä, se vaati harjaantunutta silmää, kenties arkeologin tai heologin tapaa tarkkailla maisemaa joka näytti maallikon silmissä pelloilta ja metsältä mutta josta ammattimaisen filtterin läpi katsottuna paljastui merenpohjia, kalastajakyliä, paikkoja joissa oli asunut ihmisiä, kenties kokonaisia kansoja jotka olivat käyttäneet kieltä, jota kukaan ei enää osannut mutta jota oli puhuttu juuri siellä, niiden parissa jotka siellä olivat asuneet ja eläneet ennen siirtymistään eteenpäin. Nyt oli minun vuoroni tarkkailla maisemaa ja tulkita menneen elämän jättämiä näkymättömiä merkkejä.”

Laudaturissa perhesuhteiden lisäksi keskiössä ovat muistot. Peterin matkat isän kanssa absurdeine sattumuksineen ovat nostalgisia. Peter yrittää pitää kiinni muistoista ja luoda niitä myös omien lastensa kanssa, joista otteen pitäminen hankalan perhekuvion keskellä on vaikeaa. Etääntyvältä, poissaolevalta vaimoltaankin hän pesee pyykit, vaikka tämä on selvästi lipumassa pois.

Lapsi huomaa, jos toinen ei ole oikeasti läsnä vaikka onkin paikalla. Lapsi huomaa, että aikuinen seisoo tupakalla lehmusten alla, ettei aikuinen oikeasti välitä liukumäki- ja hiekkalaatikkotouhuista, että leikkipuistossa käynti on vain velvollisuus, joka pitää hoitaa ennen kuin voi siirtyä tekemään jotain muuta, jotain tärkeämpää.”

Tarinassa henkii vahvana myös akateeminen maailma. Peter hengailee Åbo Akademin professorien ja tutkijoiden kanssa ja kirjoitti aikanaan itsekin yliopiston tieteelliseen julkaisuun.

Kirjassa tapahtuu näennäisesti vähän ja muutenkin teksti on rauhallista, välillä jopa vähän tylsää, mutta sekaan on kuitenkin ujutettu hullunkurisiakin yksityiskohtia. Esimerkkinä vaikkapa vaimon hienovaraisesti mutta pistävästi kuviosta etäännyttävä lempinimi Seepra.

Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #36 (runo on kirjassa tärkeässä roolissa).

Peter Sandström: Laudatur
2016, S&S
228s
Kansi: Anders Carpelan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s