Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Maagisen realismin isoäiti, Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys on kirjaklassikko, joka on odottanut lukulistallani pitkään. Klassikkokirjojen asema on hankala, sillä odotukset ovat aina suhteettoman korkealla ja jos niihin ei ylletä, lukukokemus jää laimeaksi. Jotenkin näin kävi minulle myös tämän teoksen kanssa. García Márquezin pääteoksessa ollaan kuvitteellisessa Macondon kylässä ja seurataan erään Buendian suvun vaiheita. … Jatka artikkeliin Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Alice Beaven: Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen

Alice Beavenin Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen ei ole romaani ollenkaan, vaan pikemminkin pieni kuvitettu, sarjakuvamainen ohjekirjanen. Nimensä mukaisesti se sisältää humoristisia ohjeita lastenkasvatukseen aina pienten pilttien ruokavalioista ja nukutusohjeista siisteyskasvatukseen. Beavenin kirjanen yhdistelee hauskasti vanhanaikaisia karikatyyrejä kuvituksissa ja toisaalta moderneja anekdootteja. Kuvituksissa on vanhanajan kulkuvälineitä ja entisaikojen tyyliin vaatetettuja ihmisiä, mutta tekstit saattavat käsitellä … Jatka artikkeliin Alice Beaven: Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Pauliina Rauhala kirjoittaa jo toistamiseen lestadiolaisliikkeestä. Esikoinen Taivaslaulu oli kauniisti mutta todentuntuisesti kerrottu kuvaus kasvamisesta lestadiolaisliikkeen paineissa. Synninkantajat ammentaa samasta aiheesta, mutta on muutoin itsenäinen teos. Teos sijoittuu pieneen lestadiolaiskylään jossain päin Pohjois-Pohjanmaata. Tarinaa kerrotaan pääosin neljän henkilön kautta. Taisto on lestadiolaisliikkeen johtohahmoja. Hän pyrkii pitämään liikkeen voimalinjoja kasassa, paasaa muille liikkeen ja hengellisyyden merkityksestä … Jatka artikkeliin Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Elena Ferranten Napoli-sarja on yltänyt kolmanteen osaansa, Lenù- ja Lila-ystävysten aikuisvuosiin jonnekin 1960- ja 1970-luvun taitteeseen. Lenùsta (koko nimeltään Elena Greco) on kehkeytynyt kirjailija, jonka esikoisromaani on ollut läpimurto. Lapsuudenystävä Lila tai Lenùn perhe eivät kuitenkaan yhdy ylistyksen kuoroon vaan pyrkivät palauttamaan kirjailijan maan pinnalle, jonnekin itsensä tasolle. ”Äiti kävikin hyökkäykseen, sihisi minulle hiljaisella äänellä, … Jatka artikkeliin Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Täytyy myöntää, että vuonna 2017 tuotannostaan Nobel-palkinnon saanut Kazuo Ishiguro onnistui yllättämään minut teoksellaan Pitkän päivän ilta. Ennakkoluuloisesti olisin odottanut japanilaislähtöiseltä kirjailijalta harukimurakamimaista, Japaniin sijoittuvaa maagista realismia, tai sitten modernia japanilaista yhteiskuntaa ruotivaa proosaa. Pitkän päivän ilta on kuitenkin jotain ihan muuta. Anthony Hopkinsin ja Emma Thompsonin tähdittämäksi elokuvaksikin taipunut tarina heittää lukijan nimittäin keskelle … Jatka artikkeliin Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Joyce Carol Oates on niitä kirjailijoita, joilta tekisi mieli ahmia kaikki teokset yhdeltä istumalta. Hyvin tuottelias tämä vuonna 1938 syntynyt amerikkalaiskirjailija onkin ollut, harmillisesti vain kourallinen hänen kirjoistaan on kuitenkin suomennettu. Oatesin teokset sijoittuvat usein keskenään eri aikakausille, mutta sukeltavat syvälle amerikkalaisen elämäntavan (jos tällaista yleistystä voi käyttää) ytimeen. Niin myös Haudankaivajan tytär, jossa liikutaan … Jatka artikkeliin Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Angie Thomasin pari vuotta sitten ilmestynyt kirjatapaus osui aikaan, jolloin Yhdysvalloissa puhutti jälleen mustan väestön kokema poliisiväkivalta. Tästä kontekstista sitä oli myös kiinnostavaa lukea. ”Natasha näytti pelästyneeltä. Me oltiin kymmenen, ei me tiedetty mitä ihmisille tapahtuu sen jälkeen kun se on kuollut. Voi helvetti, mä en tiedä sitä vieläkään, ja Natasha joutui selvittämään sen, vaikkei … Jatka artikkeliin Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Katja Petrovskaja: Ehkä Esther

”Äiti kertoili minulle yhä uudelleen sodasta, vaikkei hänellä ollut siitä paljonkaan kerrottavaa, vain muutama vähäinen tarina, mutta niiden perusväreillä hän sävytti elämänsä kaikki muut tarinat. Hänen sodastaan tuli minun sotani samalla lailla kuin jaosta sotaa edeltävään ja sodanjälkeiseen tuli minun jakoni, ja jossain vaiheessa minun oli mahdotonta enää erottaa hänen sotaansa omista unistani ja jättää … Jatka artikkeliin Katja Petrovskaja: Ehkä Esther

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

Elena Ferrante on tullut tunnetuksi erityisesti neliosaisesta Napoli-sarjastaan, joka on niittänyt mainetta lämpimällä kuvauksellaan kahden nuoren naisen välisestä ystävyydestä raadollisetkin puolensa näyttävässä Italiassa. Hylkäämisen päivät on Ferranten Napoli-sarjaa edeltävä romaani, josta kuitenkin otettiin uusi painos kirjailijan menestyksen myötä myös Suomessa. Se eroaa monella tapaa Napoli-sarjan kirjoista. Sinänsä tarina on tavallinen. Olga on keski-ikäistyvä perheenäiti, jonka … Jatka artikkeliin Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

Laura Gustafsson: Korpisoturi

”Se, minkä päälle yhteiskunta kerran rakennettiin, on tyhjiin imetty. Ei sitä systeemin sisältä hahmota, ja mitä sitten jos hahmottaisikin. Helpointa jatkaa teeskentelyä. Irrottautuminen ei nimittäin ole lainkaan yksinkertaista. Ne, jotka ovat ottaneet pitkät, vetävät kuset housussa Lasolia torin laidalla. Se on se näkyvä vaihtoehto. On toinen. Parempi. Näkymätön. Pako. On jätettävä kaikki. Kieli, lait, säännöt, … Jatka artikkeliin Laura Gustafsson: Korpisoturi