Miki Liukkonen: O

Se on näkymätön meri, johon me kuolematta hukumme, se on nykyajan ääni. Se kun laittaa kasvot ihan lähelle television lumisadetta. Ja me hukumme. Tulemme osaksi sitä, muutumme itsekin tiedoksi, abtsraktioksi. Verkkomaailman ihmisruumiin jatkeena. Se että ihminen on näkyvillä, kaiken aikaa, se ei voi olla vaikuttamatta siihen kuinka ihminen itsensä näkee…”

O-kansikuva

Miki Liukkosen läpimurtoromaanin tavoitteet eivät ole matalalla, kuten kirjan alaotsikko kuuluu: yleispätevä tutkielma siitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Mistä se sitten kertoo?

O:n henkilökaarti on mittava. Löytyy Jerome W, opiskelija ja uimarilupaus, joka treenaa olympiakisoihin, leikkipuistorekvisiittaa valmistava tanskalainen yritys ja sen sekalainen työntekijäjoukko, munakoisoja soitteleva Magnus Brax, aikapoimun vuoksi tulevaisuudessa eläviä romanikauppiaita, oudosti pyörtyileviä sairaalan asiakkaita ja poika, joka kommunikoi vain post-it-lapuilla. Juonilinjoja on monia, paljon irrallisia punaisia lankoja, joita ei kuitenkaan välttämättä solmita yhteen. Henkilögallerian seuraamista helpottaa alusta löytyvä henkilöluettelo.

Hahmoja on paljon, eivätkä he ole lainkaan valmiita. Lähes kaikilla henkilöistä on jonkinlaisia neurooseja tai pakkomielteitä, mikä tekee heistä kiinnostavia. Mieleen jäävät erityisesti munakoisoja soittelevat Magnus Brax ja post-it-lapuilla kommunikoiva Aaron Roos.

Magnus Brax rakasti munakoisoja. Erityisesti hän rakasti sopivan pehmeitä munakoisoja, joita hän saattoi painella varovasti peukaloillaan, asettaa pöydälle siistiin riviin ja tökkiä niitä suunnitellussa järjestyksessä kevyesti, harjaantuneella dynamiikalla, mikä ulkopuolisen mielestä olisi näyttänyt varmasti siltä kuin Magnus Brax pitäisi äänettömällä filmillä konserttia keittiössään uudella erikoisella soittimella.”

Kellonaikojen, listojen, sääntöjen yksi olennainen merkitys on toimia seininä, tilan määrittäjinä. Kun listat yms. poistetaan, tunnen itseni paljaaksi ja yksinäiseksi, ahnaan maailman ihottomaksi syötiksi. Se on uudenlaista primitiivisyyttä, pimeässä vaanivaa pedon uhkaa ilman petoa, ellei sitten pelkää dataviidakossa kykkivää abstraktia julmuutta.”

Kirjan nimi O viittaa ikuisuuden symboliin ja toimii myös tarinan rakenteellisena muotona. Ajallisesti liikutaan noin viikon aika keskiviikosta keskiviikkoon. Aika kiertää tarinassa kehää ja hajoaa, tapahtumat limittyvät toisiinsa. Kerronnassa pelataan myös kollektiivisella dejà-vu:lla: kohtaukset toistuvat. Kirja vilisee paljon pitkiä alaviitteitä. Tämä kerronnallinen kikka kaikessa alleviivaavuudessaankin sopii juuri Liukkosen romaanin kaltaiseen kirjaan.

Kyse on ajan seuraamisesta, etäisestä osallistumisesta, että olisi jotain mitä puida nettiyhteisössä tai ystävän kanssa, ja näin tieto tai uutinen, tapahtuma, miten vain, muuttaa muotoaan; ihmiset käsittelevät sitä, heittelevät sitä toinen toisilleen kuin pesäpalloa, he kopittelevat, tieto rähjääntyy, sen langat alkavat vähitellen purkautua.”

O on vahvasti aikalaisromaani, joka pyrkii selittämään maailmaa ja aikaa, jossa elämme. Sekä teoksen rakenne että tarinalinjat alleviivaavat tätä. Maailma näyttäytyy sekavana ja pirstaleisena, sellaisena josta on vaikea saada otetta. Sitä ilmentävät erityisesti jatkuva tietotulvamäärä googleineen ja sosiaalisine medioineen, räjähdysmäisesti erityisesti nuorilla lisääntyneet mielenterveysongelmat, jatkuva menestymisen paine ja niin edelleen. Ei ihmekään, että ihmiset pimahtelevat.

Kyllähän tuo puoltaa sitä kuinka hankala ihmisen on nykyään keskittyä yhteen asiaan kerralla. Digitalisaation lisäksi ovat sitten vielä ulkonäkö- ja opiskelupaineet, päihdeongelma… voi hitto, minä alan kuulostaa aivan mummoltani.”

O herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se on äärimmäisen terävä ajankuva, jossa erityisesti neuroosit kuvataan uskottavasti ja sellaisella herkkyydellä, että Liukkosen uskoo tietävän jotain niistä. Liukkosen kirjoittamistyyli on hengästyttävän runsas. Pirstaleinen muttei kuitenkaan liian sekava. Kieli on sujuvaa ja sitä on helppo seurata, mutta erityisesti se ei säväytä. Ajatusvirta ja juonellinen poukkoilu on välillä uuvuttavaakin. Toisinaan viipyillään pitkään pienenpienissä yksityiskohdissa tai poiketaan näennäisen epäkiinnostaville sivupoluille.

Siinä missä O tavoittaa hyvin neuroosien ja pakkomielteiden kuvauksen, mielikuvituksellisen osuvat henkilöhahmot ja ajan fragmentaarisuuden ilmentämisen kerronnallisilla kikoilla, se sortuu välillä enemmän selittelemään kuin näyttämään. Erityisesti sosiaaliseen mediaan ja sukupolvikuvaukseen liitetty reflektointi tai jonkinlainen metapohdinta tökkii ajoittain.

Mutta jotenkin samalla minua ärsyttää tuo ’nykyihminen on hämmentynyt’ -juttu, vaikka kyllä minä ymmärrän sen täysin, mutta sitten kun asiaa alkaa ajatella ja tarkkailee vaikka omaa ystäväpiiriään tai kanssaopiskelijoita niin en minä ainakaan huomaa mitään ’hämmennystä’ kenessäkään. Niin kuin että tämä meidän sukupolvi kuljeskelisi ympäriinsä aivan pihalla tai jonkin monimutkaisen olemassaolo-ongelman riivaamana, silmät pyörien päässä. Nämä jutut hämmennyksestä ja ahdistuksesta tuntuvat vain pinnalliselta teoretisoinnilta, joka näyttää hyvältä paperilla, mutta jolle ei ole mitään totuuspohjaa.”

Siis kaikki tuo tuollainen valintojen paljous, metatasot ja ’viitekehysten’ laajeneminen, tämähän on luonnollinen verkostoitumisen seuraus. Elämä siirtyy verkkoon, toiseen ulottuvuuteen, vaihtoehtojen maailmaan, josta löytyy kaikki tarvittava: tieto, viihde, seksi, aseet, huumeet – kaikki. Ja näin ollen sellaiset vanhat ’turvaverkot’, kuten perhe, isänmaa, uskonto, aatteet, alkavat relativisoitua, ja se on aika – pelottavaa, vai mitä?”

Jos jotakin, niin näitä aikaamme selitteleviä osioita olisi lähes 900-sivuisesta teoksesta ollut varaa karsiakin.

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #40 (kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia).

Miki Liukkonen: O
2017, WSOY
859s.
Kansi: Jussi Karjalainen

Yksi kommentti artikkeliin ”Miki Liukkonen: O

  1. Paluuviite: Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari | Sivumerkkejä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s