Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

Elena Ferrante on tullut tunnetuksi erityisesti neliosaisesta Napoli-sarjastaan, joka on niittänyt mainetta lämpimällä kuvauksellaan kahden nuoren naisen välisestä ystävyydestä raadollisetkin puolensa näyttävässä Italiassa. Hylkäämisen päivät on Ferranten Napoli-sarjaa edeltävä romaani, josta kuitenkin otettiin uusi painos kirjailijan menestyksen myötä myös Suomessa. Se eroaa monella tapaa Napoli-sarjan kirjoista.

Hylkäämisen päivät -kansikuva

Sinänsä tarina on tavallinen. Olga on keski-ikäistyvä perheenäiti, jonka mies Mario ilmoittaa yllättäen jättävänsä tämän nuoremman naisen vuoksi. Mario ei juurikaan selittele päätöstään tai jää pohtimaan sen seurauksia vaimolleen ja perheen kahdelle lapselle, mutta Olgan koko maailma romahtaa. Olga jää asumaan lastensa ja koiransa kanssa, mutta oikeasti hän jää täysin yksin erosta seuraavan ahdistuksen, omien tunteiden ja ajatustensa kanssa.

Kirja kertoo jätetyn näkökulman tunnemyrskyineen: Olga on aluksi vain shokissa, sitten pikkuhiljaa tunteet muuttuvat katkeruudeksi, suoranaiseksi raivoksi ja kostonhaluksi. Olga ei pian enää hallitse omia tunteitaan ja käytöstään lainkaan.

Niihin aikoihin aloin kärsiä jatkuvasta vaaran tunteesta. Huoli kahdesta lapsesta – vastuu, mutta myös jokapäiväiseen elämään liittyvistä tarpeista huolehtiminen – muuttui pysyväksi ahdistukseksi. Pelkäsin etten enää pystyisi pitämään huolta heistä, että jopa vahingoittaisin heitä jonain väsymyksen tai turtumuksen hetkenä.”

En voinut enää luottaa omaan päähäni. Sinne mahtui vain Mario. Kaikki muu pyyhkiytyi pois. Ajattelin häntä poikana, miehenä, miten hän oli vuosien kuluessa kasvanut silmieni alla, syleilyssäni, suudelmieni lämmössä. Ajattelin yksinomaan häntä ja mietin, miten oli mahdollista, että hän oli lakannut rakastamasta minua.”

Ferrante tavoittaa hyvin hylätyn ihmisen kokemusmaailman, tunteiden kirjon, epätoivon ja pyrkimykset sopeutua tilanteeseen. Puhuttelevinta kirjassa on yksinäisyys, jonka hylkäys saa aikaiseksi. Ferrante on intensiivisesti kiinni Olgan tunteissa eikä ote herpaannu kertaakaan. Pieni ja tavallinen tarina on kerrottu sellaisella vimmalla, että se pitää otteessaan helposti.

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #36 (kirjassa ollaan yksin).

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät
I giorni dell’abbandono
Suom. Taru Nyström (2002)
2017, WSOY
253s.
Kansi: Martti Ruokonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s