Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Angie Thomasin pari vuotta sitten ilmestynyt kirjatapaus osui aikaan, jolloin Yhdysvalloissa puhutti jälleen mustan väestön kokema poliisiväkivalta. Tästä kontekstista sitä oli myös kiinnostavaa lukea.

Viha jonka kylvät -kansikuva

Natasha näytti pelästyneeltä. Me oltiin kymmenen, ei me tiedetty mitä ihmisille tapahtuu sen jälkeen kun se on kuollut. Voi helvetti, mä en tiedä sitä vieläkään, ja Natasha joutui selvittämään sen, vaikkei olis tahtonut.”

Kirjan päähenkilö on teini-ikäinen Starr, joka joutuu poliisin pysäyttämäksi kaverinsa Khalilin kanssa. Starr joutuu todistamaan, kun poliisi ampuu Khalilin tämän viereen. Ei ole itsestään selvää, että poliisi joutuisi myöskään oikeuslaitoksessa vastaamaan teostaan, joten Starr päätyy todistamaan poliisia vastaan. Tämän juonen ympärille rakentuu romaani, joka syväluotaa ansiokkaasti rotusorron muotoja nykypäivän Yhdysvalloissa.

’Meidän poika tykkäsi olla töissä sillä alueella’, Sataviidentoista faija väittää. ’Brian halusi parantaa niiden ihmisten elämää siellä.’ Hassua. Orjanomistajatkin ajatteli, että ne parantaa mustien elämää. Pelastaa ne elämästä niinku ’afrikkalaiset villit’. Samaa paskaa, eri vuosisata. Mä niin toivon, että sellaset ihmiset lakkais ajattelemasta, että mun kaltaiset ihmiset kaipaa pelastamista.”

Starr asuu Garden Heightsin köyhällä asuinalueella, keskellä huumekauppaa ja keskenään taistelevia jengejä, mutta käy toisaalta myös pääosin valkoisten oppilaiden kansoittamaa yläluokkaista koulua kaupungin ”paremmalla” puolella. Poliisiväkivalta on tuttua kotikaduilta ja koulussa Starr kokee ajoittain ulkopuolisuutta valkoihoisten ystäviensä keskellä. Silti hänellä on paljon ystäviä.

Aika huvittavaa, että Williamsonissa mun ei tartte ’esittää coolia’ – mä oon automaattisesti cool siks, että mä oon koulun harvoja mustia oppilaita. Garden Heightsissa coolius pitää ansaita, ja se on vaikeampaa ku saada ostettua Jordanin retrolenkkarit samana päivänä kun ne tulee kauppoihin. Vaikka aika perseestihän se valkoisten kanssa menee: ensin on tosi makeeta olla musta ja sitten ei olekaan.”

Starrin perheeseen kuuluu rakastavat äiti, isä ja kaksi veljeä. Merkityksellinen on myös poliisina työskentelevä Carlos-eno. Rodullistamiseen liittyvien epäoikeudenmukaisuuksien keskellä kamppaillessa kirjassa seurataan paljon myös Starrin tavallista teinitytön elämää. Väkevimmillään kirja on kuitenkin kuvatessaan Starrin epäluottamusta poliisia ja oikeuslaitosta kohtaan, joka vain vahvistuu asioinneissa viranomaisten kanssa. Poliisikuulusteluissa Starr jännittää jo valmiiksi, koska tietää ettei häntä uskota. Thomasin romaani osoittaa, kuinka syvällä rakenteellinen ja asenteellinen rasismi on myös viranomaistahoissa.

Kirja on kategorisoitu nuortenromaaniksi, mutta se on antoisa kaikenikäisille. Nuorempiin se voi vedota eläväisellä puhekielellä, joka istuu luontevasti nuoren ihmisen suuhun ja lukuisilla viittauksilla populaarikulttuuriin.

Joku miljonääri, joka haluaa pysyä nimettömänä, tarjoutuu maksamaa mun opiskelun collegessa. John sanoi, että tarjous tehtiin heti kun haastattelu oli esitetty. Mä luulen, että se miljonääri on Oprah Winfrey, mutta se on vaan mun ajatus, sillä mä olen aina kuvitellut, että Oprah on mun haltiakummi ja jonain päivänä se vielä tulee meille ja sanoo: ’Saat auton.’”

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #3 (kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue).

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
The Hate U Give
Suom. Kaijamari Sivill
2017, Otava
393s.
Kansi: Päivi Puustinen

Yksi kommentti artikkeliin ”Angie Thomas: Viha jonka kylvät

  1. Paluuviite: Angie Thomas: Mun vuoro | Sivumerkkejä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s