Maagisen realismin isoäiti, Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys on kirjaklassikko, joka on odottanut lukulistallani pitkään. Klassikkokirjojen asema on hankala, sillä odotukset ovat aina suhteettoman korkealla ja jos niihin ei ylletä, lukukokemus jää laimeaksi. Jotenkin näin kävi minulle myös tämän teoksen kanssa.
García Márquezin pääteoksessa ollaan kuvitteellisessa Macondon kylässä ja seurataan erään Buendian suvun vaiheita. Sukua koettelevat köyhyys, sairaudet, keskinäiset suhteet ja sodat, mutta jotenkin he onnistuvat luovimaan erinäisten vitsausten keskellä.
Macondoa ja sen pääsuvun vaiheita on pidetty jonkinlaisena läpileikkauksena Kolumbian historiasta ja tätä tarkemmin tuntevalle tarina varmasti tarjoaakin paljon oivalluksia. García Márquezin kuvaaman suvun tarina on täynnä tragedioita, joista kuitenkin lähes aina noustaan, sekä vahvoja, hullunkurisia henkilöitä. Aureliano-nimisiä henkilöitä tarinassa vilisee lukemattomia, mutta mieleen jäävät erityisesti vahvat naishahmot, jotka onnistuvat saamaan toisinaan äänensä kuuluviin myös läpipatriarkaalisessa yhteisössä.
Koska ollaan maagisen realismin äärellä, absurdeja juonenkäänteitä riittää aina siansaparoilla varustettuja vauvoja ja unettomuuden tauteja myöten.
”Kaikki olivat todella sairastuneet unettomuuden tautiin. Ursula, joka oli oppinut äidiltään lääkekasvien käytön, juotti potilaille ukonhattu-uutetta, joka ei kuitenkaan tuonut unta. Päivä kului, ja he vajosivat valveuniin. Selvännäköisyyden kirkastamassa houretilassa he näkivät omien unikuviensa ohella myös toisten unet.”
Fantasiamaailman elementit ja toisaalta tiukka poliittinen, realistinen ajankuvaus luovat tarinaan kiinnostavaa ristiriitaa. Poukkoilevat juonenkäänteet ja mittava henkilögalleria, joka käydään läpi melko pintapuolisesti eivät kuitenkaan onnistuneet vetämään minua aivan täysillä mukaansa. Sinänsä kiehtova Macondo hullunkurisine asukkaineen jäikin minulle suurista odotuksista huolimatta harmillisen etäiseksi.
Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #7 (kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan.
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Cien años de soledad
Suom. Matti Rossi
1967 (1996), WSOY
414s.
Kansi: Urpo Huhtanen
Sivumerkkejä 