Karl Ove Knausgårdin järkälemäinen kirjasarja päättyy kuudenteen osaan, jossa tehdäänkin jonkinlaista tilinpäätöstä tähän asti kerrotusta. Teoksessa keskiöön nousee nimien ja nimeämisen tematiikka. Knausgård on luetuttanut Taisteluni-sarjansa käsikirjoituksia lähisukulaisilla ja yllättäen eniten niistä on sydämistynyt Knausgårdin setä, joka uhkaa tätä oikeudenkäynnillä. Knausgård pohtii poistaisiko tai muuttaisiko kirjoistaan henkilöiden nimet. Isänsä hän jättää nimeämättä, koska ei halua myöskään keksiä tälle toista nimeä. Samalla Knausgård tulee pohtineeksi nimen merkitystä kirjallisuuden historiassa ja käy läpi kirjallisuushistoriaa aina 1500-luvulta lähtien.
Nimeen palautuu myös massiiviseksi Hitler-tutkielmaksi äityvä osio, onhan Knausgård nimennyt oman kirjasarjansa tämän historian hirmuhallitsijan teoksen mukaisesti. Tämä erillinen luku paisuu mittavaksi Hitlerin hallintoajan syväanalyysiksi. Se valottaa kiinnostavasti myös Hitlerin henkilöä ja sitä, miten nuoresta taiteilijasta tuli maailman tunnetuin ja kauhistelluin diktaattori.
Sarjan päätösteos on 1200-sivuinen järkäle, jota jälleen knausgårdimaisen sutjakkaan kirjoitustyylin ansiosta kahlaa joutuisasti. Hitler-osio on raskas, mutta toisaalta kirjan kiinnostavinta antia, sillä siinä astutaan hetkeksi sivuun Knausgårdin omasta henkilöhistoriasta.
Samaan aikaan kuudes osa on ehkä itsereflektiivisin kaikista kirjasarjan teoksista. Henkilöiden nimeämisen lisäksi Knausgård pohtii aidontuntuisesti tekstinsä vaikutuksia läheistensä elämään, erityisesti Linda-vaimoon ja lapsiinsa. Kirjan lopussa Knausgård käykin läpi hyvin seikkaperäisesti vaimonsa mielenterveyssairaskertomusta, aihetta, joka myös aiemmissa kirjoissa on noussut esille, joskin näissä enemmän osana perheen arjenkuvausta.
Knausgårdin autofiktiivisesta, tuhansien sivujen oman elämän vuodatuksesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se on ehdottomasti omaa luokkaansa ja uraauurtava lajissaan. Jos sarjan aiempia osia pystyikin lukemaan haluamassaan järjestyksessä menettämättä juurikaan ”juonilinjoja”, kuudes osa kannattaa jättää viimeiseksi. Siinä kun palataan useaan otteeseen aiemmissa kirjoissa jo käsiteltyihin tapahtumiin. Samalla päätösosaan on jätetty paljon sitä pohdintaa, jota lukijalle on herännyt jo aiempia osia läpikäydessä: Miten todellisista ihmisistä kirjoittaminen vaikuttaa heihin joista kirjoitetaan? Mikä on kirjailijan vastuu todellisista ihmisistä kirjoitettaessa? Miten kirjoittajan omat muistot muokkaavat todellisuutta?
Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #30 (kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan).
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Kuudes kirja
Min kamp. Sjette bok
Suom. Katriina Huttunen
2016, Like
1216s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 