Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi

Kun Arno Kotron esikoisrunoteos Sanovat sitä rakkaudeksi ilmestyi reilut 15 vuotta sitten, se herätti heti paljon ihastusta. Se on eräänlainen runoromaani, joka kertoo kokonaisen parisuhteen tarinan draaman kaarineen loppujen lopuksi suhteellisen vähäisellä määrällä sanoja. Kotron teos kertoo nimensä mukaisesti rakkaudesta, lävistäen sen yhden parisuhteen näkökulmasta.

kotro

Alussa on pariskunta ja pyörremyrskymäisen suuri rakkaus, sen jälkeen tunteita laidasta laitaan: katkeruutta, turhautumista, pettymystä, ihmetystä… ja niin edelleen.

Kirjoittaja puhuttelee tekstissä rakastaan sinutellen ja kertoo tälle tuntemuksistaan. Teos on siis eräänlainen pariskunnan toisen osapuolen, miehen, tilitys naiselle (kirjan jatko-osassa Musta morsian puhuu puolestaan pariskunnan toinen osapuoli). Tarina etenee kronologisesti ja on jaettu neljään osaan parisuhteen vaiheiden mukaan. Suhteen alusta siirrytään riitelyn kautta suhteen jälkeiseen aikaan, kun tilanteeseen on jo vähän etäisyyttä.

Yli 15 vuotta teoksen julkaisun jälkeen jää pohtimaan, nostattaisiko se samanlaisen kohun ja ylistyksen tänä päivänä. Monella tapaa sen kerronta on jopa tavanomaista, vaikka onkin runomuodossa. Ehkä se ilmestyessään kuitenkin oli uudenlaista ja muistutti, mihin kaikkeen runoilmaisu voikaan taipua.

Kotro kirjoittaa vähäeleisesti mutta tarkasti. Muutamiin sanoihin ja lyhyisiin virkkeisiin tiivistyy paljon asiaa ja tunnistettavia tunteita, kokonaisia kohtauksia. Tiiviissä ilmaisussa on Kotron käsittelyssä parhaimmillaan säväyttävän suuria merkityksiä. Lauseiden rytmitys on kauttaaltaan onnistunutta eikä tunnu teennäiseltä.

me pelkäsimme
tuntematonta puukoniskijää
kolaria
meteoriittia
arvaamatta

voimatta edes kuvitella
että siihen mihin eivät taivaankappaleet pysty
siihen pystymme me itse

Kotron teoksessa puhutaan loppujen lopuksi paljon enemmän rakkauden päättymisestä kuin rakkaudesta itsestään. Välillä meno äityy katkeraksi, vähän pateettiseksikin tilitykseksi.

kun mies lyö naista se on jotain
niin hirveää että
ei siitä sen enempää

kun nainen lyö miestä se on
uhrin epätoivoinen hätähuuto

kun mies syrjäytyy se on
hänen omaa syytään

kun nainen syrjäytyy se johtuu
kulttuurin patriarkaalisista rakenteista

kun mies juo liikaa hän on vastuuton ja
terrorisoi perhettään

kun nainen juo liikaa hänellä täytyy
olla paha olo

kun professorit ovat miehiä
se johtuu naisten syrjimisestä

kun koulumenestyjät ovat naisia
se on selvä osoitus
naisten lahjakkuudesta

[ja niin edelleen…]

Näkökulma on vahvasti miehen, rakkauteen pettyneen miehen, joka tilittää hyvin rehellisesti tuntojaan. Tällaista miehen rakkaudesta avautumista ei ehkä vielä lähes pari vuosikymmentä sitten oltu liiemmälti nähty.

Monella tapaa tämä runoromaani onnistuu kuitenkin kertomaan myös jotain universaalia päättyneestä rakkaussuhteesta ja tarjoaa siten samastuttavan tarinan. Ehkä siinä myös yksi iso syy sen suureen suosioon.

töissä esimies kysyy miksi en
kaada kahviin maitoa

puhuu ymmärtäväsi alaistensa poissaoloista
perhesyistä

ei ymmärrä että perhesyy se on sekin että
perhettä ei ole

Osallistun kirjalla Helmet2018-lukuhaasteeseen #2 (kotimainen runokirja).

Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
2003, Like
134s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s