Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Muistatteko Sue Townsendin Hadrianus Mole -nuortenkirjat (Adrian Mole englanninkielisten alkuperäisteosten mukaan)? Niissä seurattiin finninaamaisen, kaikin puolin epävarman mutta hulvattoman hauskan Hadrianus-pojan edesottamuksia teiniyden ja orastavien suhdeyritelmien maailmassa. Ne palautuivat mieleen lukiessani Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö -kirjaa. Se ei ole nuortenkirja, mutta sen päähenkilö Johanna Morriganissa on paljon samaa kuin Townsendin luomassa Hadrianuksessa. Vähintäänkin yhtä hulvattomia kirjat ovat.

Näin minusta tuli tyttö

Moranin teos on nimensä mukaisesti kertomus tytöksi, tai naiseksi, kasvamisesta. Johanna Morrigan on perheensä kanssa elävä, työväenluokkainen teini-ikäinen tyttö, joka nolaa itsensä televisiolähetyksessä ja päättää siksi ”keksiä itsensä uudelleen”. Syntyy Dolly Wilde, vihainen rokkimimmi ja räväkkä musiikkikriitikko.

Minä en… halua enää olla minä. Minun tämänhetkinen olemassaoloni ei toimi.”

Moranin kirja on hauska, menevä ja rohkea, niin kuin myös hänen päähenkilönsä Johanna. Kirja tuo mieleen Lena Dunhamin Girls-sarjan ja sen luontevan rehellisen suhtautumisen esimerkiksi naisten seksuaalisuuteen. Johanna, tai Dolly, on esimerkiksi pakonomainen masturboija.

’Jeesus, anna anteeksi. Haaskasin aikaasi solmimalla valesopimuksen. Ymmärrän hyvin, että tämän jälkeen et enää hoida juttua ja että minun pitää pelastaa perheeni tuholta ihan omin neuvoin. Palaan taas siihen, etten usko sinuun. Jatketaan entisestä asetelmasta. Valitan hässäkkää. Pärjäile. Paljon rakkaita terveisiä Jumalalle. Aamen.’”

Ylipäätään Moranin päähenkilö on kaikkea muuta kuin mukautuvainen tai sopeutuvainen, kaikessa epätäydellisyydessään ja räväkkyydessään kiehtova.

Olen nyt alkanut löytää oman orastavan teiniyteni, ja siitä on vaikea perääntyä. Tuore imagoni – gootti, jonka toiset gootit hylkäsivät – on pantu perheessä merkille. ’Sinä olet muuttunut. Kuljet mustissa. Ihan kuin meillä olisi sisällä pullea musta varis, joka ei osaa lentää ulos’, äiti sanoo eräänä päivänä, kun laskeudun portaat. ’Pullea musta varis, joka pyrkii ulos ikkunoista. Se on masentavaa. Etkö voisi panna päällesi jotain mukavaa mekkoa?’ ’Minä olen musta sisältä, sillä ihmiskehon sisällä ei ole valoa’, vastaan äidille.”

(Britti)populaarikulttuuri ja erityisesti musiikkimaailma ovat vahva osa romaanin tunnelmaa. Johannan, tai Dollyn, musiikkikriitikon työ tarjoaa herkullisia tilanteita ja rokkiasenne puskee läpi tarinan henkilöhahmoissa. Myös jossain määrin epäonnistunut rokkistara-isä ja hyvin väsynyt, huushollia pyörittävä äiti tarjoavat hykerryttäviä hetkiä.

Olen liian väsynyt miettimään ihmisille nimiä’, äiti sanoo joka kerta, kun kysymme, mitkä nimet hän antaa kaksosille. ’Minä tein nuo. Eikö se ole jo tarpeeksi?’”

Minä valehtelen. Vihaan jazzia. Se kuulostaa siltä kuin soittajat olisivat mielenvikaisia. Isä kuitenkin kuuntelee paljon jazzia, ja muistan hänen viisaan neuvonsa: ’Jos haluat sanoa viimeisen sanan, puhu jazzista, Johanna. Se saa toiset hämmennyksiin.’”

Moranin romaani on täynnä hillittömän hauskaa dialogia ja hihityttäviä kohtauksia, mutta pohjimmiltaan se on ennen kaikkea riipivä tarina nimenomaan tytöksi ja tyttönä kasvamisesta.

En ikinä myönnä heikkoutta. Se ei auta yhtään. Se vain pahentaa asioita. Pahasta olostaan ei kannata kertoa muille. Kasvaminen on salaisuuksien pitämistä ja kykyä teeskennellä, että kaikki on hyvin.”

Mitä pitää tehdä, kun on rakentanut itsensä – ja sitten huomaa, että on käyttänyt ihan vääriä rakennuspalikoita? Palikkatornit kaadetaan ja aloitetaan alusta. Se on teinivuosiksi annettu tehtävä – pitää rakentaa, purkaa ja sitten taas rakentaa, kerta kerran jälkeen uudestaan, loputtomasti, ihan kuin kaupunki nopeutetussa filmissä, se kohoaa nousukaudella tai tuhoutuu sodassa. Uusia versioita pitää kehittää loputtomasti ja pelottomasti – koko ajan pitää pistää kaikki peliin, ja vaikka häviää kaiken, pitää aina ottaa uusi riski, uudestaan ja uudestaan. Uusi versio, uusi versio, uusi versio.”

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #17 (kirjassa on kaksoset).

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
How to build a girl
Suom. Sari Luhtanen
2014, WSOY
356s.
Kansi: Head Design / Ellis Buttrey

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s