David Nicholls: Sinä päivänä

David Nicholls on Rimakauhua ja rakkautta -televisiosarjan käsikirjoittajanakin kunnostautunut kirjailija, jonka romaani Sinä päivänä on samantyyppisellä huumorilla varustettu surullinenkin rakkaustarina.

Sinä päivänä -kansikuva

Iso-Britanniaan sijoittuvan romaanin päähenkilöinä on parivaljakko, työväenluokkaisen taustan omaava, kirjailijan ammatista haaveileva Emma Morley ja rikkaasta perheestä ponnistava hulivili Dexter Mayhew. Nicholls seuraa kaksikon elämiä, rakkauden ja töiden etsintää, ihmissuhteita ja toilailua parinkymmenen vuoden ajan vuoden välein, 1980-luvulta vuosituhannen taitteeseen. Tarina kertoo päähenkilöiden elämästä aina joka vuoden heinäkuun 15. päivänä. Paikat, olosuhteet ja elämäntilanteet vaihtelevat, mutta parin ystävyys ja yhteys pysyy.

Vaikka tarinan kulussa on vuoden kokoisia aukkoja, se pysyy melko hyvin kasassa. Päähenkilöt Emma ja Dexter ovat hauskoja, joskin stereotyyppisiä. Emma on ”kympin tyttömäinen” älykkö, päämäärätietoinen ja oikeudentuntoinen. Dexter puolestaan on elämästä nauttiva, huoleton hulttio.

Sinä iltana kun Dexter Mayhew istui matalassa muovisessa sairaalatuolissa ja piti sylissään pikkuruista, tulipunakasvoista nyyttiä, hän teki vakaan päätöksen. Tästä hetkestä lähtien hän toimisi oikein. Jotakin fyysisiä ja seksuaalisia välttämättömyyksiä lukuun ottamatta kaikki hänen sanomisensa ja tekemisensä olisivat sopivia hänen tyttärensä korville ja silmille. Elämää elettäisiin aivan kuin oltaisiin Jasminen jatkuvan tarkkailun alla.”

Stereotypioistakin huolimatta päähenkilökaksikon seurassa viihtyy. Nicholls kuvaa Emman ja Dexterin välistä suhdetta lämpimästi ja hauskasti. Huumori on ylipäätään kirjan vahvuus, vaikka kyyneliltäkään ei vältytä.

On tiettyjä keskustelunaiheita, joista Emma on saanut tarpeekseen, ja ne koskevat kaikki vauvoja. Alussa vauvajutuissa oli oma uutuudenviehätyksensä, ja oli jotenkin jännittävää, hauskaa ja koskettavaa nähdä ystäviensä piirteiden sekoittuvan ja sulautuvan miniatyyrikoossa. Ja on siinä tietenkin oma ilonsa, kun saa todistaa muiden iloa. Mutta tätä iloa on jo liikaa. Koko vuoden Emmasta on tuntunut siltä, että aina kun hän kotoaan lähtee, joku uusi napero nostetaan hänen silmiensä eteen. Hän kokee samanlaista kauhistusta, kuin silloin kun joku kaivaa esiin romaanin paksuisen nipun lomavalokuvia: kiva, että teillä on ollut hauskaa, mutta mitä se minulle kuuluu?”

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #12 (kirja liittyy Isoon-Britanniaan).

David Nicholls: Sinä päivänä
One day
Suom. Sauli Santikko
2009, Otava
505s.
Kansi: Craig Ward

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s