Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani

Varakas, keski-iän yläpäässä keikkuva, kultturelli porvarispariskunta ja yläluokkaisesti sisustettu koti Töölössä. Kulissit ovat kunnossa sosiologi Max Paulin ja tämän johtajana työskentelevän Katriina-vaimon avioliitossa, mutta pinnan alla kuohuu. Tai oikeastaan ei niinkään kuohu – ongelmana on pikemminkin viilentynyt, arjen myötä latistunut suhde.

Talvisota-kansikuva

Sosiologian oppi-isä Edvard Westermarckin elämäkertaa kirjoittava Max on valmistautumassa viettämään 60-vuotispäiviään, kun hän tapaa nuoren toimittajan, joka haluaa tehdä hänestä syntymäpäivähaastattelun. Tunnettua sosiologia fanittavan toimittajan huomio hivelee Maxin egoa ja pian hän on kuin nuori, ihastunut poikanen. Toimittaja Lauran kanssa Max pääsee tuulettelemaan myös ajatuksiaan.

”’Sinä puhut siis intersektionaalisuudesta?’ Tuo sana putkahti useasti esiin myös laitoksella. Aina kun Max keskusteli asiasta, hän joutui tahtomattaankin jonkinlaiseen kulttuurikonservatiiviseen ampumahautaan. Ja mitä enemmän hän keskusteli feminismistä, sitä enemmän hänen teki mieli lukea Edvard Westermarckista ja hänen beduiineistaan ja berbereistään… ’Aivan, niinhän sitä kutsutaan. Tarkoitan, että maailmassa, jossa kaikki selitetään rakenteista johtuvaksi, ei ole tilaa mystiikalle eikä jännitykselle. Kuka haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa kaikki on järjestetty sen idean pohjalta, ettei kukaan koskaan käyttäydy sopimattomasti tai nolaa itseään, jossa kukaan ei ylitä rajoja, seuraa tunteitaan tai toimi täsmälleen sääntöjen vastaisesti? Tuntuu että siinä, mikä on normikriittistä, on itsessään jotain normatiivisesti sisään rakennettua, kaikkien halutaan olevan samanlaisia, kaikkien on sovittava sen maailmankuvaan.’”

Teir piirtää tarkasti esiin ikääntyvän, varakkaan sivistysmiehen profiilin. Jotain kiusallista ja surullistakin on siinä nautinnossa, jota Max tuntee nuoren toimittajan osoittaessa tälle mutkatonta ihailuaan.

Maxin vaimo Katriina jää viileän etäiseksi. Tyttäristä Eva opiskelee kuvataiteita Lontoossa ja sekoilee ihmissuhteissaan, niin ikään etäisemmäksi jäävä Helen on puolestaan opettaja ja kipuilee oman avioliittonsa ja perheensä kanssa.

”’Eikö isäsi sukupolvi olekin aika merkillinen?’ Laura kysyi. ’Miten niin?’ Eva kysyi. ’Tuli vain mieleen, miten etuoikeutettuja he ovat. He pitävät yllä myyttiä, että ovat tehneet valtavan luokkaretken, ja ovathan he tavallaan, mutta samalla kaikki on ollut heille niin helppoa, koko ajan vain suoraa tietä ylöspäin, koskaan ei ole tullut takapakkia.’”

Romaani on suomenruotsalaisen sivistyneistön kuvauksessaan satiirinen mutta paljolti kliseisiin nojaavana ei aina aivan omaperäinen. Piristystä kerrontaan tuovat ajoittaiset absurdit tilanteet, kuten vaikkapa muumidisko laivaristeilyllä ja erään hamsterin surkea kohtalo. Nämä kohtaukset piristävät muuten välillä turhankin alleviivaavaa kerrontaa.

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #50 (kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja).

Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani
Vinterkriget. En äktenskapsroman
Suom. Jaana Nikula
2013, Otava
345s.
Kansi: ei mainittu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s