Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Juutalaisen perinteen mukaan, kun ihminen kuolee, hänen lähisukulaisensa kokoontuvat seitsemäksi päiväksi yhteen suremaan. Näin tapahtuu myös, kun Judd Foxmanin isä kuolee pitkään sairastettuaan. Näin alkaa seitsemän päivää kestävä piinallinen mutta tragikoominen suruviikko, johon osallistuu Juddin lisäksi tämän eripuraiset sisarukset perheineen ja äiti.

Seitsemän sietämättömän pitkää päivää -kansikuva

Viikosta tulee hulvaton, yllätyksellinen ja monelle siihen osallistuvalle järisyttävä. Juddilla itsellään ei alussa mene vahvasti: järkyttävän keskenmenon myötä vaimo on lähtenyt pomon matkaan ja samalla on mennyt työpaikka myös Juddilta. Viikon myötä Juddille avautuu uusia mahdollisuuksia ja valintoja, esimerkiksi suhteen lämmittelyä vanhaan heilaan.

Tropperin tarina muistuttaa sekalaisella seurakunnallaan Woody Allenin tragikomedioita. Myös Allenilla on tapana saattaa yhteen joukko isoja persoonallisuuksia ja katsoa mitä tapahtuu. Karikatyyrimainen henkilögalleria tuo mieleen paikoitellen myös Jonathan Franzenin.

Tropperin tarina on hauska ja riehakas, välillä jopa ylilyönteihin sortuva, mutta toisaalta myös traaginen. Tarinassa on oikeasti karuja tapahtumia ja tasapainoilu tragiikan ja komiikan välillä on välillä hiuksenhienoa. Kieli on roisia ja nokkelaa.

Lukuun ottamatta tietenkin sitä miestä, jonka persreiässä oli parhaillaan kahden nivelvälin verran minun vaimoni etusormea joka oli siis sen sormen vieressä, jota hän näytti tyypille, joka oli edellisellä viikolla kiilannut eteemme kimppakyytikaistalla, ja kahden sormen päässä ikuisen rakkauden sormuksesta, jonka olin ostanut hänelle viisivuotishääpäiväksemme. Tätä miestä minä itse asiassa tuomitsin perin raskaasti. Itse asiassa tuomitsin häntä niin raskaasti, että kesti hetken ennen kuin tajusin hänen olevan Wade Boulanger, suosittu radioääni, joka paitsi että hän nussi vaimoani ja näytti nauttivan pienestä anaalikiihotuksesta – sattui olemaan myös minun esimieheni.”

Tropperin kirjan voi hyvin kuvitella taipuvan elokuvaksi, niin herkullisen käsikirjoituksen se tarjoaa. Kirjan parasta antia ovat riemukkaan eriskummalliset henkilöhahmot ja välillä hillittömäksi äityvä dialogi.

Kerran kun olin riittävän vanha pohtimaan tällaisia kysymyksiä ja riittävän nuori kuvittelemaan että niihin on järkeviä vastauksia, kuiskasin isälle rosh hashanan palveluksen aikana: ’Uskotko sinä Jumalaan?’ ’En oikeastaan’, hän vastasi. ’En.’ ’Miksi me sitten käymme täällä?’ Hän imeskeli närästystablettiaan mietteliäänä ja kietoi sitten käsivartensa ympärilleni niin että jäin hänen tunkkaisen rukousviittauksen alle, ja kohautti sitten olkiaan. ’Olen minä ennenkin ollut väärässä’, hän vastasi. Ja siihen oikeastaan kiteytyi Foxmanien kodin teologia.”

Tropperilla on taito kiteyttää kohtauksia, jotka ovat samaan aikaan oivaltavia ja pisteliäitä, mutta lämminhenkisiä. Tropperin tarinassa viihtyy hyvin.

Wendyn tyttövauva Serena kirkuu kuin puukosta saanut. Kuulemme sen lounaspöytään stereovahvistettuna Wendyn eteisen pöydälle asentaman uudenaikaisen itkuhälyttimen ansiosta, mutta Wendyllä ei tunnu olevan minkäänlaisia aikomuksia mennä yläkertaan hiljentämään lastaan. ’Me Annamme Hänen Itkeä’, hän ilmoittaa aivan kuin kyse olisi jostakin kansanliikkeestä, jossa he ovat mukana. Jos vauvan annetaan itkeä, itkuhälyttimessä ei ole minun mielestäni mitään järkeä, mutta sen olen oppinut ettei kannata puuttua tällaisiin asioihin jos ei halua joutua sellaisen alentuvan katseen kohteeksi, jonka vanhemmat varaavat ei-vanhemmille osoittaakseen, että näiden elämästä puuttuu oleellisia asioita.”

”’Minun elämäni on oikein mukavaa, ja minulla on hyvä mies’, Wendy sanoo. ’Rakastan häntä sellaisena kuin hän on. Toisinaan se mitä hän on, ei riitä minulle, mutta useimmiten riittää.’”

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #29 (kirjassa nähdään unia).

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
This is where I leave you
Suom. J. Pekka Mäkelä
2011, Karisto
466s.
Kansi: Pirta Syrjänen

2 kommenttia artikkeliin ”Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s