Selja Ahava: Eksyneen muistikirja

Lempikirjailijoihini kuuluvan Selja Ahavan esikoisromaani Eksyneen muistikirja on pieni kirja isosta aiheesta. Se kertoo muistin menettäneen ihmisen tarinaa tämän omasta näkökulmasta, kun todellisuus hajoaa sirpaleiksi, pieniksi muistin riekaleiksi ja hämmennyksen hämärtämäksi.

Eksyneen muistikirja -kansikuva

Ikääntynyt Anna asuu sairaalassa, mutta elää vanhaa elämäänsä takertuen niihin pieniin muistinpalasiin. Välillä ollaan Annan nuoruudessa ja ajassa ennen muistin katoamista. Menneisyydessä on ainakin Antti, aviomies, joka on menehtynyt ja jonka myötä on kadonnut mieli myös Annan elämästä.

Puista ei koskaan tiennyt mitä ne aikoivat. Ne kaatuivat yllättäen, putosivat kappaleina maahan.”

Mielessä pyörii Antin lisäksi myös kuusi pientä lasta, syntymättömät lapset, joita Anna paimentaa mielessään. Käy selväksi, että lapsettomuus on myös Annalle suuri suru. Silti lukijakaan ei voi aina olla varma, mitä oikeasti on tapahtunut, mikä on Annan oikea muisto, mikä rakennettu siksi että selviäisi. Kirjassa liikutaan muistoissa Antin kanssa saaressa ja sen luonnon keskellä ja lisäksi myös Lontoossa, jossa Anna asuu miehensä kuoleman jälkeen.

Anna yrittää pitää kiinni katoavista muistoista kielen avulla. Hän opettelee sanarimpsuja, jotta ne pysyisivät mielessä ja kokoaa niitä muistivihkoon. Kielen avulla Anna luo todellisuutta, joka uhkaa kokoajan irrota hänen ulottumattomiin.

Aika oli hajonnut Annan käsiin. Se levisi kuin tilkkupeitto polvilla, kaikki palaset samankokoisina ja yhtä etäällä toisistaan. Niitä palasia Anna sitten ihmetellen katseli, pystymättä löytämään mitään suurempaa logiikkaa.”

Ahava kirjoittaa jälleen herkästi ja hienovaraisesti. Hän tavoittaa uskomattoman hyvin sen pelon ja epävarmuuden, jota muistin menettäminen ja todellisuuden hämärtyminen ihmiselle aiheuttavat.

Ehkä tämä oli sitä tyhjää, johon Jumalalla oli tilaa tulla. Niin kuin joku oli sen joskus selittänyt. Päässä täytyy olla tyhjää tilaa, että Jumalalla on paikka jonne tulla. Jos elämä on liian täyttä ja hyvää, jos on juuri sopivasti töitä, ystäviä ja rakkautta, kiinnostavia ajatuksia ja puhetta, hyvää ruokaa ja lapsia, ei Jumala mahdu sekaan.”

Ahavan romaani on myös kerronnaltaan pirstaleinen. Tuntuu, että aika ja tapahtumat häviävät jatkuvasti paitsi Annalta myös lukijalta. Ahava onnistuu kuitenkin tekemään tämän niin, että se pikemminkin tukee tarinaa ja eläytymistä Annan kokemuksiin kuin alleviivaa sitä liiaksi.

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #31 (kirjassa kuljetaan metrolla).

Selja Ahava: Eksyneen muistikirja
2010, Gummerus
205s.
Kansi: Jenni Noponen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s