Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset

Älä ikinä käperry omaan napaasi! Hanki laajaa ja monipuolista tietoa siitä, mitä maailmassa on sanottu ja tehty, tutki sitä harkiten, pohdi huolellisesti, seulo selkeästi ja muunna rauhallisesti teoiksi. Näin opiskelet todellisen minäsi ääriviivoja maailmasta, et itsestäsi käsin.”

Nyljetyt ajatukset -kansikuva

Mitä syntyy, kun laitetaan kaksi kaverusta soutamaan veneellään halki Suomen vesistöjen Kustavista Hailuotoon ja keskustelemaan kirjallisuudesta, filosofiasta ja maailmasta muutenkin? Ainakin nautinnollinen romaani, jossa simppelistä asetelmasta sukelletaan syvälle taiteen, olemisen ja lukemisen merkityksiin.

Lähtökohta on yksinkertainen, mutta herkullinen. Aimo ja Köpi ovat kuin ketkä tahansa luonnossa liikkumisesta pitävät suomalaismiehet, jotka nyt sattuvat käyttämään pitkän soutunsa kirjallisuudesta ja taiteesta keskustelemiseen. Kontrasti on iso, mutta jollain tapaa hyvin suomalainen.

Elämä on kovaa, olkoon! Joko luovutat, tai sitten hyökkäät. Olen hyökkäyksen kannalla. On hyökättävä tavanomaista ajatuksenjuoksua, sovinnaista sanontaa ja järjestäytynyttä kielenkäyttöä vastaan. On muistutettava isoilla kirjaimilla, ETTÄ MIKÄÄN EI OLE ITSESTÄÄN SELVÄÄ! Me olemme kaikki kirjailijoita. Kirjailijan tehtävä on muistuttaa tästä itseään ja muita, eli runnella kieltä, jotta se alkaisi taas kertoa.”

Hurmeen romaani on sivistyksen ylistys, mutta hurmemaisesti ei tähystellä norsunluutornista alaspäin vaan lukija pääsee istuskelemaan aironvarteen aivan Aimon ja Köpin viereen. Hurmeen ansio on, että hän onnistuu sivistämään ja perustelemaan sivistyksen merkitystä vähättelemättä lukijaa, ottamalla tämän mukaan ihmettelemään ja samalla oivaltamaan.

Erityisen paljon Hurme tuntuu viehättyneen Volter Kilvestä ja Alastalon salista, jonka tarinassa viipyillään sivukaupalla. Kirjallisuuskeskusteluissa käydään läpi suomalaisen kirjallisuuden klassikoiden, kuten esimerkiksi Veikko Huovisen, Pentti Haanpään, Maria Jotunin ja Veijo Meren tuotantoa. Tunnettujen klassikoiden lisäksi Aimo ja Köpi käyvät läpi koko joukon vähemmän tunnettuja. Vilahtaapa tarinassa myös muuan Juha Hurme. Kirjallisuuden lisäksi kaverukset keskustelevat myös musiikista, teatterista, oopperasta ja esimerkiksi Aku Ankasta. Välillä Aimo ja Köpi pysähtyvät filosofoimaan kirjallisuuden ja taiteen merkitystä.

Taide ei ole ikinä ajassa kiinni. Taide ei ole mukavaa. Taide ei selitä eikä opeta. Taide ei vikise, se vie ja panee sinut selkä seinää vasten, tarttuu raivelista kiinni ja sanoo: ajattele itse, kukaan ei nyt ehdi avuksi.”

Koko kirja pohjautuu kavereiden välisiin keskusteluihin ja pitkiin yksinpuheluihin. Aimon ja Köpin tehtävänä on välittää lukijalle kulttuuritietoa, -pohdintaa ja -ihmettelyä. Aimon ja Köpin hahmot ja persoonallisuudet jäävät taka-alalle. Hurmeen tyyli on kuitenkin jälleen niin vilpittömän lämminhenkinen, innostunut ja runsas, ettei tämä haittaa. Ylevän ja pursuilevan kulttuurikeskustelun lomassakin hän myös silti muistaa päähenkilönsä.

Mitä enemmän te luette, sitä vähemmän te luulette. Mitä vähemmän luulette, sitä enemmän tiedätte. Mitä enemmän tiedätte, sitä vähemmän kärsitte. Mitä vähemmän kärsitte, sitä enemmän ehditte lukea. Tietämättömyys, lukemattomuus, lisää tuskaa. Lukemattomasti! Näin minä huutaisin, vahvisti Aimo. ’Joko kahvi on valmista?’”

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #8 (kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen).

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset
2014, Teos
487s.
Kansi: Jenni Saari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s