Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja

Argentiinalaisen Andrés Neumanin 1800-luvun Saksaan sijoittuva romaani tuskin olisi tarttunut käsiini ilman Helmet-lukuhaastetta. Onneksi näin kuitenkin pääsi käymään! Neumanin teos on nimittäin erittäin mukaansatempaava, jännitystä ja romantiikkaa yhdistävä ja Euroopan aatehistoriaa siinä sivussa syväluotaava romaani, jota on vaikea päästää käsistään.

Vuosisadan matkustaja -kansikuva

Tarina sijoittuu saksalaiseen Wandernburgin kaupunkiin, jonne salaperäinen matkamies, romaanin päähenkilö Hans saapuu matkalaukkuineen.

Joka kerta kun Hansilta kysyttiin hänen työstään, hän vastasi: matkustaminen, matkustaminen ja kääntäminen. Jotkut ymmärsivät sen niin että hän oli tulkki, jotkut taas että diplomaatti ja jotkut että hän oli lomalla. Kaikki kuitenkin vastasivat kohteliaasti: oi, ymmärrän.”

Vaikka tarkoituksena on vain pysähtyä kylässä ja jatkaa matkaa, Hans kuitenkin päätyy jäämään, sillä jostain syystä hän ei tunnu pääsevän kylästä pois. Kylässä hän tutustuu monenlaisiin ihmisiin, niin laitapuolen kulkijoihin, kuten köyhään posetiivariin kuin yläluokkaankin. Jälkimmäistä edustavat herra Gottlieb ja tämän ihastuttava mutta viileä tytär Sophie, jotka kutsuvat Hansin salonkiinsa, jonne kaupungin kerma kokoontuu puhumaan politiikkaa.

Hans on kirjallisuuden kääntäjä ja aatteissaan vapaa- ja uudistusmielinen. Salongissa hän ajautuu keskusteluihin monenlaisten ihmisten kanssa. Keskusteluissa ruoditaan mielenkiintoisesti Euroopan aatehistoriaa, poliittisia tapahtumia ja filosofiaa. Näkemyksillään ja keskustelutaidoillaan Hans onnistuu hurmaamaan etäisen ja toisaalle kihlautuneen Sophien ja romanssi syttyy. Sitten tapahtuu raaka murha ja myös lukija joutuu pohtimaan, kuka onkaan syyllinen.

Romaanissa on heti alusta lähtien läsnä tunnelma, että kohta jotain jännittävää tapahtuu. Rikosjuoni tietenkin myös pitää yllä tätä jännitettä, mutta Neuman onnistuu rakentamaan jännitettä myös Euroopan historiallisten käänteiden ja aatevirtausten ympärille.

Historia on osoittanut, että kansat ovat muuttuvaisia kuin joki. Fite kuvaa heitä marmoriksi, marmorinpalaksi, jonka voi siirtää tai jota voi kaivertaa mutta joka on sisimmältään muuttumaton. Hän aliarvioi germaanisen heimon sekoittumista voitettujen kansojen kanssa, ja sitten hän kaiken kukkuraksi vihjaa että paheemme, meidän vanhat paheemme eivät ole itseasiassa saksalaista vaan ulkomaista perua, miten hävytöntä! Mitä hän yrittää sillä sanoa? Keistä hän kehottaa meitä pysymään erossa, jotta saastumiselta vältyttäisiin? (Herra Levin rykäisi kaksi kertaa.) Kaiken mitä tiedän olen oppinut matkustamalla ja menemällä vieraiden joukkoon.”

Vaikka välillä salongin keskusteluista paistaa läpi hienoinen paasauksen vire ja kirjailijan halu kommentoida myös nykypäivää historian varjolla, onnistuu Neuman sekoittamaan kiinnostavasti historiallisen romaanin lajityyppiä ja jännitysromaania.

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #28 (kirjan kannessa on kuu).

Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja
El viajero del siglo
Suom. Tarja Härkönen
2009, Tammi
602s.
Kansi: Eevaliina Rusanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s