J.M. Coetzee: Kesä

Kesä on Nobelilla palkitun Coetzeen omaelämäkerrallinen romaani. Asetelmassa varsinainen kirjailija Coetzee on kuitenkin jo ehtinyt kuolla ja hänen elämäkertaansa kirjoittaa nuori kirjailija Vincent. Saadakseen käsityksen ”suuren kirjailijan” elämästä, Vincent haastattelee Coetzeen tunteneita ihmisiä, entisiä rakastettuja ja ystäviä. Näiden haastattelujen pohjalta muodostuu ainakin jonkinlainen käsitys kirjailijasta, olkoonkin tuo käsitys faktaa tai fiktiota, romaanillaan Coetzee toki itse tuon päättää.

Kesä-kansikuva

Romaanin katse suuntautuu Coetzeen elämään erityisesti 1970-luvulla. Yhdysvalloista Etelä-Afrikkaan palannut Coetzee asuu isänsä kanssa ja työskentelee englannin opettajana. Coetzeen elämään avautuu ikkuna Vincentin myöhemmin haastattelemien ihmisten kautta. Julia on Coetzeen entinen rakastettu ja Margot aikanaan läheinen serkku. Brasilialaisen Adrianan tyttärelle Coetzee opetti aikoinaan englantia, Sophie ja Martín puolestaan olivat kirjailijan kollegoita yliopistosta. Kukin haastateltavista on omanlaisensa persoona ja tyyliltään erilainen. Erityisesti Julian ja Adrianan suhteista Coetzeen syntyy kuva toisaalta epävarmasta ressukasta ja toisaalta yli-innokkaasta rakastajasta. Erityisesti naissuhteitaan kuvatessa Coetzee paljastaa itseironisen puolensa.

”Rakkaus: miten voi olla suuri kirjailija, jos ei tiedä mitään rakkaudesta? Luuletteko, että minä en tunne naisena luissani millainen rakastaja mies saattaisi olla? Sanon suoraan, että saan kylmiä väreitä, kun vain ajattelenkin intiimiä suhdetta sellaisen miehen kanssa. En tiedä menikö hän ikinä naimisiin, mutta jos meni, niin saan kylmiä väreitä hänen kanssaan naimisiin menneen naisen puolesta.”

Kirja sivuaa myös politiikkaa. Coetzee tunsi valkoisena eteläafrikkalaisena häpeää kotimaansa rotusortopolitiikasta ja muuttikin myöhemmin Australiaan. Yhteiskunnallista ajatteluaan Coetzee väläytteleekin kirjassa kuin ulkopuolinen.

Aikaa sitten hän ajatteli että miehet, jotka kehittivät yhteiskuntajärjestyksen eteläafrikkalaisen muunnelman luomalla tämän työvoimareservien, sisäisten passien ja mustien asuma-alueiden suunnattoman järjestelmän, perustivat suunnitelmansa historian traagiselle virhetulkinnalle. He tulkitsivat historiaa väärin, koska maatilojen ja syrjäisten pikkukaupunkien poikina ja muualla maailmassa täysin tuntemattoman kielen eristäminä he eivät tajunneet lainkaan, millaiset voimat olivat hävittäneet vanhaa kolonialistista maailmaan vuoden 1945 jälkeen.”

Pitäisikö minun selittää Coetzeen poliittisten mielipiteiden taustaa? Parhaiten se selviää hänen kirjoistaan. Tai voinhan minä yrittää. Coetzeen mielestä me ihmiset emme koskaan luovu politiikasta, koska politiikka on liian helppo ja houkutteleva näyttämö, jolla voimme esitellä kaikkein matalamielisempiä taipumuksiamme. Tarkoitan vihaa ja katkeruutta ja kaunaa ja kateutta ja verenhimoa ja niin edelleen. Toisin sanoen politiikka on oire ja osoitus alennustilastamme.”

Itseironisuudesta huolimatta kirjailija Coetzeen romaanissa kirjailija Coetzeesta muiden silmin nähtynä on jo aiheensa puolesta melkoisen egoistinen lähtöasetelma. Kesä onkin romaani, jonka voisi kirjoittaa vain jo ansioitunut ja tunnettu kirjailija. Ehkä siksi se edustaakin minulle Coetzeen tuotannossa pikemminkin ihan oivallista ja hauskaa välityötä kuin aidosti mieleenpainuvaa, uusia näköaloja avaavaa kertomusta.

J.M. Coetzee: Kesä
Summertime
Suom. Markku Päkkilä
2009, Otava
299s.
Kansi: C. Lyttle / Corbis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s