Mila Teräs: Jäljet

Suomalainen taiteilijaikoni Helene Schjerfbeck (1862-1946) on viime aikoina ollut paljon esillä. Ateneumissa oli vastikään iso näyttely hänen tuotannostaan. Elokuvateattereissa puolestaan pyörii uusi elokuva hänen elämästään. En huomannut, että Mila Teräksen romaani Schjerfbeckistä olisi pari vuotta sitten ilmestyttyään herättänyt sen kummemmin huomiota, vaikka ehkä olisi sitä ansainnutkin.

Jäljet-kansikuva

Vuoteessani ajattelen, kuinka lapset syntyvät maailmaan ja katoavat sitten huoneiden pimeimpiin nurkkiin.”

Fiktiivinen, mutta todellisiin Schjerfbeckin elämäntapahtumiin kietoutuva romaani seuraa Schjerfbeckiä lapsuudesta aina elämän loppuun asti. Teos pureutuu erityisesti luomaan käsitystä taiteilija Schjerfbeckin synnystä.

Jo pienenä Helene oli taiteellisesti lahjakas. Äiti ei kirjan antaman kuvan mukaan ole kovinkaan kannustava tyttärensä taiteilijuuden suhteen, mutta erityisesti tädiltään Helene saa rohkaisua.

”’Maalaaminen on hyvää ajanvietettä niin kuin koruompeleet’. Äiti sanoo vähän sovittelevammin, mutta antaa silti katseensa luiskahtaa ohi. ’Ei siitä kuitenkaan elämän pääsisällöksi ole. Niin paljon on tärkeämpiäkin asioita.’”

Helene kuitenkin pääsee jo lapsena taidekouluun. Nuorena hän saa apurahoja ja pääsee ulkomaille opiskelemaan. Romaani seuraa Helenen taiteilijaelämää erityisesti Pariisissa.

On vain kaksi vaihtoehtoa: joko näivettyminen, kuoleminen Helsinkiin, tai sitten Pariisi.”

Vaikka taiteilijanura lähtee jo nuorena liikkeelle, siitä ei suinkaan tule Schjerfbeckille tämän elinaikana sitä menestystä, jota hän on saavuttanut kuolemansa jälkeen. Miehisissä kulttuuripiireissä Schjerfbeck ei saa ansaitsemaansa arvostusta, mikä kovertaa epäreiluudessaan lukijankin sisintä.

Teräksen romaani paneutuu paljon Schjerfbeckin taiteeseen ja hänen taiteen luomista kohtaan tuntemaan intohimoon. Lisäksi seurataan hänen ystävyyssuhdettaan Helena Westermarck -nimiseen taiteilijaan. Jo kuollut Helena ilmestyy kertaamaan menneisyyttä Schjerfbeckin kanssa tämän vanhuudenpäivillä. Rakenteellisesti tämä Helenen ja Helenan välinen vuoropuhelu on välillä hieman hankalaa seurattavaa.

Teräksen romaani tuo hienosti esille Schjerfbeckin intoa taiteen tekemiseen. Romaani piirtää kuvaa voimakastahtoisesta oman tien kulkijasta, joka kuitenkin joutuu taipumaan niihin olosuhteisiin, jotka elämä hänelle asettaa. Perheettömänä hän päätyy hoitamaan sairasta äitiään oman uran luomisen sijaan. Schjerfbeckin tinkimättömyys ja periksiantamattomuus oman taiteen luomisen edessä on kirjassa mieleenpainuvaa.

Minulle yksinkertainenkin asetelma on tarpeeksi, totuus. Leipä on maalattavaksi riittävän kaunis ja ihmeellinen. Siinä on minulle mystiikkaa ja salaisuuksia kylliksi. Limput pöydällä olkoot minun ylistykseni elämälle. Muuta symbolismia minä en tarvitse.”

Teräksen romaanin kieli on runollista, välillä hieman liiankin eteeristä. Schjerfbeckin persoonasta ja suhteesta taiteeseen välittyy niin paljon vimmaa ja terää, että se olisi voinut resonoida enemmänkin myös tekstissä.

Hyvä kirjallisuus, niin kuin kaikki hyvä taide, saa uskomaan elämän perimmäiseen kauneuteen. Sanat, värit lipuvat ohi kevyesti, mutta äkkiä tuntee kaiken painon ja merkityksen.”

Mila Teräs: Jäljet
2017, Karisto
275s.
Kansi: Tuija Kuusela

Yksi kommentti artikkeliin ”Mila Teräs: Jäljet

  1. Paluuviite: Pirkko Soininen: Ellen | Sivumerkkejä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s